The old theater binoculars were inherited from my partner's grandmother, as was the tiny book "The Little Key Of Heaven - New Catholic Manual" dating from 1911. The cross with a rose was found from a charity shop. 
Olen jo aikaisemmin maininnut kuinka historia, vanhat valokuvat ja esineet kiehtovat minua, varsinkin jos ne liittyvät jollain tavalla sukuuni. Ne muutamat sukuun liittyvät esineet jotka omistan ovat aarteita minulle. Yksi niistä on isoisosetäni Eeliksen vanha kouluvihko vuosilta 1913-1914. Se on täynnä hänen kirjoittamiaan esseitä ja opettajan punakynämerkintöjä. Ihanin essee on pitkä tarina hänen lähdöstään kansanopistoon ja matkasta ja saapumisesta sinne. Kuinka marraskuun 1. päivänä 1913 hän pakkasi tavaransa ja vilkutti hyvästit äidilleen, isoisoisoäidilleni, ja kuinka hänen veljensä kyyditsi hänet hevosvaljakolla lähimmälle juna-asemalle, joka oli 38 kilometrin päässä, ja niin edelleen...
This old tax booklet from the 1950's belonged to the same great great uncle Eelis. The group of ladies on the photo are not my relatives, I found the photo from our local antiques shop.Tämä vanha verokirja 1950-luvulta kuului samalle isoisosetä Eelikselle. Ryhmä naisia eivät ole sukulaisiani, löysin valokuvan paikallisesta antiikkiliikkeestä.
My granddad (on the left) and one of his brothers. Vaarini (kuvassa vasemmalla) ja yksi hänen veljistään.
11 kommenttia:
Wat een mooie herinneringen !!.......prachtige foto's...liefs Ria....
Ihanaa kun nuo kirjoitukset ja kuvat ovat sulla tallessa, oikeaan paikkaan pääsivät ;)
-ä-
Tosi upea kouluvihko... tuota kirjoitusta siinä ei voi kuin ihailla.
Meillä on säilynyt mummon vanha nuoruudenajan albumi, jossa on sellaisia "pahvivalokuvia". Niitä on jännä katsella...
Ihania aarteita Sinulla! Harmi kun itsellä ei ole isovanhempien kouluaikaisia juttuja... Ne olisi tosi mielenkiintoisia!
Thanks for your comments! Dank je wel :-)
Kiitos kommenteista! Nämä vanhat sukuun liittyvät jutut on mun mielestä niin ihania. Voi kun niitä olisi säilynyt enemmän...
Onneksi olet saanut noita ihania aarteita! Käsiala on niin kaunista! Huvittaa ihan miehen harakanvarpaat kake-laatikossa, vaikkei omassanikaan ole kyllä kehumista.
Mikä tuo ruusu? noiden kiikarien vieressä on? Se on kaunis!
-ä-
Löysin sen hyväntekeväisyyskaupasta Lissestä. Luulen että on joskus ollut jossain kirkossa, mutta en tiedä missä tarkoituksessa kun nuo katolilaiset perinteet eivät ole tuttuja. Risti on valurautaa ja tuo ruusu on myös metallia. Ristin alaosassa on metallinen koukku, mutta mitä siihen on joskus ripustettu... ei tietoa. Tietääkseni katolilaisessa kirkossa ruusu symboloi Neitsyt Mariaa... Mutta juu, nätti se on :-)
Kiitos mukavasta käynnistäsi blogissani. Ihanaa kun tulee uusia tuttavuukisia. Minäkin tykkään vanhoista kirjeista ja korteista.Ostin tuossa joku aika sitten Wanilla Rosesta wanhan ranskalainen kirjeen, vaikka en ymmärrä siitä yhtään mitään, niin jotenkin siitä aistii ihanan tunnelman. Mukavaa lomaa sinulle.
Heips,
niinpä - varsinkin oman suvun "vanhaakin vanhemmat" jutut ovat todellakin mielenkiintoisia.
Mutta kyllähän historia muutenkin kiinnostaa. Ja sisutustrendinä nyt onkin juuri passelit esineet ja tavarat ja valokuvat.
Mukavia kesäpäiviä sinnekkin täältä lämpimästä Oulusta :)
Tuija & Ainosofia: Kiitos kovasti vierailuistanne ja kommenteistanne. Oikein hyvää kesän jatkoa teille molemmille, kuin kaikille muillekin :-)
Lähetä kommentti