Tolomeon muodonmuutos

No nyt voin vihdoinkin esitellä yhden valmiin miniprojektin, kiitos sateisen lauantaipäivän. Ei edes maalisutia tarvittu, ainoastaan se porakone. Ei tämä mikään jännittävä tuunaus ole, mutta pientä edistystä.

Vaikka meidän koti on yleisesti ottaen täytetty vanhoilla huonekaluilla & esineillä ja tyyli on melko romanttinen, löytyy meiltä sentään muutama moderni esine, lamppujen muodossa. Kaikki alkoi tästä Artemiden Tolomeo jalkalampusta jonka mieheni peri sedältään vuosikymmeniä sitten.


Ja kuten kuvasta näkyy, tavaraa riittää
Se on palvellut meitä loistavasti jalkalamppuna, mutta olemme haaveilleet myös pitkävartisesta seinäversiosta. Olimme jo ostamassa ihka uutta Tolomeoa kunnes tajusimme lamppusarjan nerokkaan suunnittelun salat. Lampun yläosa on irtonainen ja sen voi halutessaan yhdistellä erilaisiin jalka- ja seinäosiin. Eli ostamalla ainoastaan erillisen seinäkiinnitysosan, vanhasta jalkalampusta kuoriutui (erittäin edullisesti) juuri se versio joka meillä oli mielessä. Vapautui tuota lattiatilaakin mikä on aina bonusta tällaisessa pienessä huoneessa, ja helpottaa siivoamista. Me tykkäämme.


Ja enhän minä nyt voi laittaa postausta ilman että jonkinlainen kukka tai kasvi kurkkii jossain nurkassa, enhän? Mutta LUPAAN käsi sydämmellä että tuota yläkuvan kukkakimppua en tule enää näyttämään. Tuli hieman tunkkaiset kuvat, mutta syytän pimeää sateista päivää, enkä (onnettomia) kuvaustaitojani ;-)

Leppoisaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!
Terkuin, Katja

Sadepäivän ratoksi

Alunperin oli tarkoitus tänään piipahtaa Leidenissa pienellä shoppaus- ja kuvausreissulla, mutta aamulla heräsimme vesisateeseen ja sitä vettä on lotkottanut koko päivän. Yritän lohduttautua ajatuksella että luonto tarvitsee vettä, täällä kun ei ole satanut kunnolla melko pitkään aikaan. Suunnitelmat menivät siis uusiksi, eli sisähommia ihan kotosalla. Porakonekin on hieman laulanut ja yksi pieni projekti on vihdoinkin valmis, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla.


Viikko sitten ostamani helmililjat kasvavat kovaa vauhtia, niitä nuppuja ja kukkia vielä odotellaan. Yksi liljaruukku hulahti näppärästi tuohon mustaan muottiin.


KIITOS kommenteistanne edelliseen postaukseen. Mies on ihan otettu kehuista joita sai kukkakimpustaan, mutta kuten jo yhdessä kommentissani mainitsin, ihan kaikkea en hänelle kääntänyt ettei menisi herralla ns. suosio hattuun ;-)

Ja tältä se kukkakimppu näyttää tällä hetkellä. Sanoisin että ajatuksesta täysi 10, mutta tekninen toteutus hieman takkuaa tulppaanien huiman pituuskasvun vuoksi. Kysyin mieheltä että voisiko tästä kukkakimpusta hakea myös tuota suhteemme symboliikkaa, eli "mie vien sie vikiset" (tulppaanit kun kuvasivat minua ja ruusut miestäni). Kuulema mun pitäisi jo tietää vastaus kysymykseeni ;-) Mutta pitänee hajottaa kimppu atomeiksi jotta saan noita tulpaaneita hieman lyhennettyä.


Postaukseni tuppaavat näinä päivinä olemaan melko kukka- ja kasvitäytteisiä... Selvästi kevättä ilmassa! Taidan nyt taas siirtyä tuonne munatehtaan puolelle. Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille. Siellä Suomen päässä olette ilmeisesti päässeet nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.
Terkuin, Katja

Yhtä köyttä 10 vuotta

Olemme mieheni kanssa vetäneet sitä yhtä köyttä (ja useimmiten jopa samaan suuntaankin) tasan 10 vuotta, eli tänään vietämme vuosipäivää. Naimisissahan me olemme olleet vasta hieman yli vuoden, mutta yhdessä sen 10 vuotta, eli aivan aloittelijoita tässä vielä ollaan :-)

Kun tulin töistä kotiin mies odotti täällä kukkakimpun kera. Ei hän ole ikinä tätä vuosipäivää unohtanut (toisin kuin minä), ei taida raukkaparka uskaltaa kun pelkää niitä mahdollisia jälkiseuraamuksia. En minä kyllä ymmärrä minkä vuoksi, sillä vannon etten ole herraa ikinä uhkaillut (en ainakaan tämän asian suhteen)!


Kimppu on ikään kuin 50/50, puolet minua ja puolet miestä, eli valkoiset tulppaanit hän valitsi minun makuni mukaan ja nuo tummanpunaiset ruusut ovat hänen suosikkejaan.


Ilta jatkui yhtä romanttisissa merkeissä, eli pyykin ripustamisella (minun homma) ja kokkaamisella (miehen homma). Sitä arjen romantiikkaa, tai kuten mies sanoo "MEGA love" :-)

Hyvää loppuviikkoa! T. Katja

Tikusta asiaa

Juu, eipä tässä mitään erityista kerrottavaa ole, mutta kun on tämä melkein pakonomainen postaustarve. Viikko hujahti puoleen väliin ihan silmänräpäyksessä. Maanantaina oli siis ihana aurinkoinen vapaapäivä. Tiistaina vietimme firman uuden pääkonttorin avajaisia kaikkine juhlallisuuksineen; kotiin selvisin vasta illansuussa. Tänään keskiviikkona on ollut taas ihan normipäivä ja töissäkin tahti on taas hieman kiihtynyt. Tämä päivä meni pitkälti PowerPoint esitystä väsätessä; minä olen sen verran omituinen tyyppi että minusta se on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. 


Aluperin oli tällä viikolla tarkoitus esitellä ainakin yksi valmistunut projekti, mutta toisin kävi. On täällä tapahtunut kaikenlaisia pikkuprojekteja (munatehtailujeni lisäksi), mutta ne ovat olleet enempi talon ja puutarhan kunnossapitoon liittyviä juttuja, joten sisustushommat ovat saaneet odottaa vuoroaan.


Ja tähän lopuksi hieman lisää kevättunnelmia tuolta puutarhan puolelta. Osa krookuksista on jo täydessä kukassa; pari lämmintä aurinkoista päivää saivat vallan ihmeitä aikaan. Eilen tiistaina taisi olla parhaimmillaan lämpöä +15C, eli melkein kesä :-)


Aurinkoista viikon jatkoa ja kevään odotusta teille kaikille tasapuolisesti.
Terkuin, Katja

Liimanäppi Fabergén jalanjäljillä

Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi päätin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilla decoupage menetelmää ja ostin Haarlemin reissulta siihen tarvikkeet. Unelmissa siinti sellaiset upeat koristellut pääsiäismunat joita olen nähnyt Jeanne d'Arc Living lehdessä ja teidän blogeissani, ajatellen että tämä on ihan piece of cake. Mutta... MITEN minä olen teidän blogejanne lukiessa saanut (vääristyneen) käsityksen että tämä olisi mukamas helppoa hommaa?! Vai onko tämä vaikeata vain minun (nyt jo hyvin liimaisille) näpeilleni?


Osa materiaalista - eli tästä se lähtee
Ensimmäinen yritys meni ihan pipariksi ja sekä liimat että paperit päätyivät sormiini eivätkä siihen munaan ja servetin tekstit & kuvat levisivät mustaksi möhnäksi. Ei muuta kuin munan huuhtelu puhtaaksi juoksevan veden alla ja sitten uuteen yritykseen (minähän en helposti lannistu). Toinenkaan ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta kolmatta jo kehtaa näyttääkin, vaikka hieman ryppyinen onkin.

Kun minä olin jonkin aikaa tupsuttellut maaleja ja papereita styroksmuniini, mies tuli seisoskelemaan siihen vierelle ja lievästi huvittuneena tokaisi "Jaa, sitä ollaan liimanhaistelupuuhissa? Olet sitten päättänyt olla tämän vuosikymmenen Mrs Fabergé?" Ha, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Muutama muna vielä työn alla, kyllä ne taidot tästä vielä kasvavat... toivottavasti.


Helmililjat vielä aluillaan, mutta eiköhän ne pian ole jo täydessä kukassa. Valkoisia en onnistunut löytämään, joten piti tyytyä perinteisiin sinisiin. Nättejä nekin ovat :-)


Tänään on ollut upea aurinkoinen päivä, joten meni ihan puutarhahommiksi. Huomasin myös että muutama krookus on jo melkein täydessä kukassa... oi ihana kevät! :-) Taloamme vastapäätä oleva kukkapelto pitää meidät vielä odotuksen vallassa... mitä sieltä paljastuukaan tänä keväänä? Hyvät viikon jatkot teille kaikille!
Terkuin, Liimanäppi

Shoppailureissu Haarlemiin

Piipahdimme eilen Haarlemissa ostoksilla ja kamera kulki mukana. Tosin tuli samalla todistettua että shoppailun ja kuvaamisen yhdistelmä ei ole täysin ideaali, sillä kameraa on HIUKKA vaikea käsitellä kun kädet ovat täynnä ostoskasseja. Vanha kaunis Haarlem on alusta alkaen kuulunut suosikkikaupunkeihini (sattuu myös olemaan mieheni synnyinkaupunki); pullollaan kauniita rakennuksia, kanaaleita, ihania pieniä kujia, kerrassaan loistava tori lauantaisin ja se on myös todella hyvä shoppailukaupunki. Tässä teille pieni kuvapläjäys Haarlemin katunäkymistä.


Huomatkaa yläkuvan hauska musta-asuinen ukkeli

Haarlemista löytyy myös yksi suosikkiputiikeistani, Verrassend Goed, ja tietysti siellä tuli piipahdettua myös eilen :-) En ole ikinä lähtenyt sieltä tyhjin käsin (enkä lähtenyt eilenkään), sillä koko putiikki on niin täynnä ihania houkutuksia joita minä en yksinkertaisesti pysty vastustamaan.


Verrassend Goed, Haarlem
Verrassend Goed, Haarlem
Oikein hyvää sunnuntain jatkoa! Ja uudet lukijat ovat lämpimästi tervetulleita :-) Minä siirryn taasen askartelujen pariin, joista enemmän joku toinen kerta.
Terkuin, Katja

Kukkavillitys

Pikapostaus. Kuten näkyy, kevään innoittama kukkavillitykseni jatkuu. Kävelymatka työpaikalta Haagin keskusasemalle kestää sellaiset 4-5 minuuttia, mutta sen lyhyen matkan varrelle mahtuu sekä kukkakauppa että kukkamyyjän koju ja on siellä itse asemallakin kukkakauppa, eli houkutuksia riittää. Tällä kertaa mukaan tarttui tumman pinkin/marjapuuron värisiä tulppaaneja. Ovat tosi kauniita ja antavat kivasti hieman väriä.


Me lähdemme nyt tuonne Haarlemin suuntaan shoppailemaan ja ajattelin ottaa kameran mukaan, sillä Haarlemista saa aina kauniita kuvia ja pitäähän tätä uutta kameraa testailla. Ja kun nyt kerran pinkillä linjalla mennään... Saanko esitellä: elämäni ensimmäinen järjestelmäkamera, suorastaan naisellinen (ja mieheni mukaan idioottivarma) Olympus PEN E-PM1. Juu, minä ostaa räväytin PINKIN kameran ;-)


Toivottelen teille kaikille oikein hyvää viikonlopun jatkoa.
Terkuin, Katja

Kaappi joka sai miehen pään kääntymään

Ja taas vanhan toistoa. Kuten jo aikaisemmin sanottu, muuttaessani tähän taloon hieman yli 8 vuotta sitten sisustus oli lattiasta kattoon poikamiesboxityyliä; mustaa, tummanruskeata ja tummansinistä, vain kromi puuttui.

Talomme on tosi pieni ja tumma kalustus sai sen näyttämään entistä pienemmältä. Ykkösinhokkini oli huonekalu jota mies kutsui hellällä kutsumanimellä "Baby"; massiivinen melkein koko seinän mittainen MUSTA hyllykkö/laatikostosysteemi, joka oli mieheni itse suunnittelema ja mittatilaustyönä tehty stereoille, TV:lle, sadoille CD-levyille jne.

Ajattelin että en ikinä pääse siitä kamalasta rotiskosta eroon, kunnes eräänä päivänä (vuosia sitten) piipahdimme paikallisessa antiikkiliikkeessä ja... hello uusi rakas.


Vaikka minulla oli alunperin haaveissa jokin talonpoikaiskaapin tapainen, me molemmat ihastuimme tähän tammiseen aasialaistyyliseen kaappiin välittömästi ja kun ilmeni kaapin olevan tarpeeksi suuri kätkemään sisäänsä stereot poikineen ja jumalattoman paljon muuta sekalaista sälää, homma oli selvä. Mies julisti että tämän kaapin vuoksi hän on vihdoinkin valmis hankkiutumaan eroon vanhasta rakkaastaan. Ei muuta kuin myynti-ilmoitus pikavauhtia nettihuutokauppaan ja parin päivän kuluttua "Babyn" uusi omistaja nouti sen pois. Ne olivat mieheni osalta hellät jäähyväiset, hyvä ettei itkeä tirauttanut :-)


Onhan tämä kaappi tullut "esiteltyä" jo lukemattomat kerrat, mutta kerta kiellon päälle. Tyyliltään se on täysin eri maata kuin muu kalustus (ja ei ehkä kaikkien makuun), mutta minua ei haittaa. Minusta voi ihan hyvin miksata eri tyylejä keskenään, kuin myös uutta ja vanhaa; ihan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja tätä kaappia ei ikinä tulla maalaamaan :-)

PS 1. Oli aluksi tarkoitus laittaa tähän postaukseen kuva myös siitä mustasta rotiskosta (mies onnistui löytämään arkistoistaan muutaman vanhan kuvan), mutta kun olin sitä synkkää kuvaa hetken aikaa katsellut, alkoi moinen rumuus suorastaan ahdistamaan ja ajattelin etten PYSTY sitä tänne laittamaan. Että näin.

PS 2. Tunnustan että kyllä minä vieläkin siitä talonpoikaiskaapista haaveilen...

Minä aloittelen täällä ihkun pidemmän viikonlopun viettoa, eli maanantai olisi vapaa. Hauskaa viikonloppua!
Terkuin, Katja