Yhtä köyttä 10 vuotta

Olemme mieheni kanssa vetäneet sitä yhtä köyttä (ja useimmiten jopa samaan suuntaankin) tasan 10 vuotta, eli tänään vietämme vuosipäivää. Naimisissahan me olemme olleet vasta hieman yli vuoden, mutta yhdessä sen 10 vuotta, eli aivan aloittelijoita tässä vielä ollaan :-)

Kun tulin töistä kotiin mies odotti täällä kukkakimpun kera. Ei hän ole ikinä tätä vuosipäivää unohtanut (toisin kuin minä), ei taida raukkaparka uskaltaa kun pelkää niitä mahdollisia jälkiseuraamuksia. En minä kyllä ymmärrä minkä vuoksi, sillä vannon etten ole herraa ikinä uhkaillut (en ainakaan tämän asian suhteen)!


Kimppu on ikään kuin 50/50, puolet minua ja puolet miestä, eli valkoiset tulppaanit hän valitsi minun makuni mukaan ja nuo tummanpunaiset ruusut ovat hänen suosikkejaan.


Ilta jatkui yhtä romanttisissa merkeissä, eli pyykin ripustamisella (minun homma) ja kokkaamisella (miehen homma). Sitä arjen romantiikkaa, tai kuten mies sanoo "MEGA love" :-)

Hyvää loppuviikkoa! T. Katja

Tikusta asiaa

Juu, eipä tässä mitään erityista kerrottavaa ole, mutta kun on tämä melkein pakonomainen postaustarve. Viikko hujahti puoleen väliin ihan silmänräpäyksessä. Maanantaina oli siis ihana aurinkoinen vapaapäivä. Tiistaina vietimme firman uuden pääkonttorin avajaisia kaikkine juhlallisuuksineen; kotiin selvisin vasta illansuussa. Tänään keskiviikkona on ollut taas ihan normipäivä ja töissäkin tahti on taas hieman kiihtynyt. Tämä päivä meni pitkälti PowerPoint esitystä väsätessä; minä olen sen verran omituinen tyyppi että minusta se on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. 


Aluperin oli tällä viikolla tarkoitus esitellä ainakin yksi valmistunut projekti, mutta toisin kävi. On täällä tapahtunut kaikenlaisia pikkuprojekteja (munatehtailujeni lisäksi), mutta ne ovat olleet enempi talon ja puutarhan kunnossapitoon liittyviä juttuja, joten sisustushommat ovat saaneet odottaa vuoroaan.


Ja tähän lopuksi hieman lisää kevättunnelmia tuolta puutarhan puolelta. Osa krookuksista on jo täydessä kukassa; pari lämmintä aurinkoista päivää saivat vallan ihmeitä aikaan. Eilen tiistaina taisi olla parhaimmillaan lämpöä +15C, eli melkein kesä :-)


Aurinkoista viikon jatkoa ja kevään odotusta teille kaikille tasapuolisesti.
Terkuin, Katja

Liimanäppi Fabergén jalanjäljillä

Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi päätin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilla decoupage menetelmää ja ostin Haarlemin reissulta siihen tarvikkeet. Unelmissa siinti sellaiset upeat koristellut pääsiäismunat joita olen nähnyt Jeanne d'Arc Living lehdessä ja teidän blogeissani, ajatellen että tämä on ihan piece of cake. Mutta... MITEN minä olen teidän blogejanne lukiessa saanut (vääristyneen) käsityksen että tämä olisi mukamas helppoa hommaa?! Vai onko tämä vaikeata vain minun (nyt jo hyvin liimaisille) näpeilleni?


Osa materiaalista - eli tästä se lähtee
Ensimmäinen yritys meni ihan pipariksi ja sekä liimat että paperit päätyivät sormiini eivätkä siihen munaan ja servetin tekstit & kuvat levisivät mustaksi möhnäksi. Ei muuta kuin munan huuhtelu puhtaaksi juoksevan veden alla ja sitten uuteen yritykseen (minähän en helposti lannistu). Toinenkaan ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta kolmatta jo kehtaa näyttääkin, vaikka hieman ryppyinen onkin.

Kun minä olin jonkin aikaa tupsuttellut maaleja ja papereita styroksmuniini, mies tuli seisoskelemaan siihen vierelle ja lievästi huvittuneena tokaisi "Jaa, sitä ollaan liimanhaistelupuuhissa? Olet sitten päättänyt olla tämän vuosikymmenen Mrs Fabergé?" Ha, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Muutama muna vielä työn alla, kyllä ne taidot tästä vielä kasvavat... toivottavasti.


Helmililjat vielä aluillaan, mutta eiköhän ne pian ole jo täydessä kukassa. Valkoisia en onnistunut löytämään, joten piti tyytyä perinteisiin sinisiin. Nättejä nekin ovat :-)


Tänään on ollut upea aurinkoinen päivä, joten meni ihan puutarhahommiksi. Huomasin myös että muutama krookus on jo melkein täydessä kukassa... oi ihana kevät! :-) Taloamme vastapäätä oleva kukkapelto pitää meidät vielä odotuksen vallassa... mitä sieltä paljastuukaan tänä keväänä? Hyvät viikon jatkot teille kaikille!
Terkuin, Liimanäppi

Shoppailureissu Haarlemiin

Piipahdimme eilen Haarlemissa ostoksilla ja kamera kulki mukana. Tosin tuli samalla todistettua että shoppailun ja kuvaamisen yhdistelmä ei ole täysin ideaali, sillä kameraa on HIUKKA vaikea käsitellä kun kädet ovat täynnä ostoskasseja. Vanha kaunis Haarlem on alusta alkaen kuulunut suosikkikaupunkeihini (sattuu myös olemaan mieheni synnyinkaupunki); pullollaan kauniita rakennuksia, kanaaleita, ihania pieniä kujia, kerrassaan loistava tori lauantaisin ja se on myös todella hyvä shoppailukaupunki. Tässä teille pieni kuvapläjäys Haarlemin katunäkymistä.


Huomatkaa yläkuvan hauska musta-asuinen ukkeli

Haarlemista löytyy myös yksi suosikkiputiikeistani, Verrassend Goed, ja tietysti siellä tuli piipahdettua myös eilen :-) En ole ikinä lähtenyt sieltä tyhjin käsin (enkä lähtenyt eilenkään), sillä koko putiikki on niin täynnä ihania houkutuksia joita minä en yksinkertaisesti pysty vastustamaan.


Verrassend Goed, Haarlem
Verrassend Goed, Haarlem
Oikein hyvää sunnuntain jatkoa! Ja uudet lukijat ovat lämpimästi tervetulleita :-) Minä siirryn taasen askartelujen pariin, joista enemmän joku toinen kerta.
Terkuin, Katja

Kukkavillitys

Pikapostaus. Kuten näkyy, kevään innoittama kukkavillitykseni jatkuu. Kävelymatka työpaikalta Haagin keskusasemalle kestää sellaiset 4-5 minuuttia, mutta sen lyhyen matkan varrelle mahtuu sekä kukkakauppa että kukkamyyjän koju ja on siellä itse asemallakin kukkakauppa, eli houkutuksia riittää. Tällä kertaa mukaan tarttui tumman pinkin/marjapuuron värisiä tulppaaneja. Ovat tosi kauniita ja antavat kivasti hieman väriä.


Me lähdemme nyt tuonne Haarlemin suuntaan shoppailemaan ja ajattelin ottaa kameran mukaan, sillä Haarlemista saa aina kauniita kuvia ja pitäähän tätä uutta kameraa testailla. Ja kun nyt kerran pinkillä linjalla mennään... Saanko esitellä: elämäni ensimmäinen järjestelmäkamera, suorastaan naisellinen (ja mieheni mukaan idioottivarma) Olympus PEN E-PM1. Juu, minä ostaa räväytin PINKIN kameran ;-)


Toivottelen teille kaikille oikein hyvää viikonlopun jatkoa.
Terkuin, Katja

Kaappi joka sai miehen pään kääntymään

Ja taas vanhan toistoa. Kuten jo aikaisemmin sanottu, muuttaessani tähän taloon hieman yli 8 vuotta sitten sisustus oli lattiasta kattoon poikamiesboxityyliä; mustaa, tummanruskeata ja tummansinistä, vain kromi puuttui.

Talomme on tosi pieni ja tumma kalustus sai sen näyttämään entistä pienemmältä. Ykkösinhokkini oli huonekalu jota mies kutsui hellällä kutsumanimellä "Baby"; massiivinen melkein koko seinän mittainen MUSTA hyllykkö/laatikostosysteemi, joka oli mieheni itse suunnittelema ja mittatilaustyönä tehty stereoille, TV:lle, sadoille CD-levyille jne.

Ajattelin että en ikinä pääse siitä kamalasta rotiskosta eroon, kunnes eräänä päivänä (vuosia sitten) piipahdimme paikallisessa antiikkiliikkeessä ja... hello uusi rakas.


Vaikka minulla oli alunperin haaveissa jokin talonpoikaiskaapin tapainen, me molemmat ihastuimme tähän tammiseen aasialaistyyliseen kaappiin välittömästi ja kun ilmeni kaapin olevan tarpeeksi suuri kätkemään sisäänsä stereot poikineen ja jumalattoman paljon muuta sekalaista sälää, homma oli selvä. Mies julisti että tämän kaapin vuoksi hän on vihdoinkin valmis hankkiutumaan eroon vanhasta rakkaastaan. Ei muuta kuin myynti-ilmoitus pikavauhtia nettihuutokauppaan ja parin päivän kuluttua "Babyn" uusi omistaja nouti sen pois. Ne olivat mieheni osalta hellät jäähyväiset, hyvä ettei itkeä tirauttanut :-)


Onhan tämä kaappi tullut "esiteltyä" jo lukemattomat kerrat, mutta kerta kiellon päälle. Tyyliltään se on täysin eri maata kuin muu kalustus (ja ei ehkä kaikkien makuun), mutta minua ei haittaa. Minusta voi ihan hyvin miksata eri tyylejä keskenään, kuin myös uutta ja vanhaa; ihan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja tätä kaappia ei ikinä tulla maalaamaan :-)

PS 1. Oli aluksi tarkoitus laittaa tähän postaukseen kuva myös siitä mustasta rotiskosta (mies onnistui löytämään arkistoistaan muutaman vanhan kuvan), mutta kun olin sitä synkkää kuvaa hetken aikaa katsellut, alkoi moinen rumuus suorastaan ahdistamaan ja ajattelin etten PYSTY sitä tänne laittamaan. Että näin.

PS 2. Tunnustan että kyllä minä vieläkin siitä talonpoikaiskaapista haaveilen...

Minä aloittelen täällä ihkun pidemmän viikonlopun viettoa, eli maanantai olisi vapaa. Hauskaa viikonloppua!
Terkuin, Katja

Narsissi kaunokainen

Akuutin postausripulin/addiktion parissa kamppaillut bloggaaja sai pidettyä postausten välissä ruhtinaalliset kolme päivää taukoa (jos tunneissa lasketaan). Saavutus sekin. Siinä vaiheessa kun oma äiti huomautti kuinka ei enää tahdo pysyä postausteni perässä, ajattelin että nyt on pakko hieman höllätä tahtia ;-) Tiistaina iski pienoiset vieroitusoireet, mutta kyllä se käsien tärinä lopulta helpotti.


Eipä tässä mitään sen kummempaa kertomista ole; hiljainen viikko kaikin puolin. Työpaikallakin on ollut jo pari viikkoa hiljaista kuin huopatossutehtaalla, mikä on hyvin poikkeuksellista, sillä normaali trendi on "tukka putkella ja tuli peffan alla". Tällainen ylilöysä tahti alkoi väsyttämään niin paljon että oli pakko ottaa ensi maanantai vapaaksi. Jospa saisimme kotona pientä edistystä aikaiseksi niiden lukemattomien projektien kanssa.

Kuten kuvista näkyy, siitä viime viikolla ostamastani narsissista kuoriutui oikea pitkänhuiskea kaunokainen, mutta jos tuo pituuskasvu ei pian lopu tulee kyllä meidän sisäkatto vastaan.


Ja kiva huomata että muutama uusi lukijakin on ilmestynyt. Tervetuloa! :-) Aurinkoista viikon jatkoa teille kaikille. Ajatelkaas, ylihuomenna on jo maaliskuu, eli sieltä se kevät tulla porskuttaa :-)

Vanhoja muistellessa

Okei, tämä on jo vanhoja juttuja, mutta kun törmäsin näihin vanhoihin kuviin ajattelin että näistä saisi osuvan kuvakollaasin sarjaan "naisen oikullinen mieli'. Ostimme jo vuosia sitten tämän tiikkisen kaapin ja tarina menee jotakuinkin seuraavasti:

1. Tilasimme kaapin puuvalmiina sillä en ollut ihan sata varma minkälaisen käsittelyn sille haluaisin (yllätys!). Tässä kuvassa se alkuperäinen pinta.

2. Ajattelin että käsitellään se samalla öljyllä ja vahalla kuin ruokapöytä, niin natsaavat sitten kivasti yhteen eikä kaikki ole ihan valkoista. Siispä mieheni hioi, öljysi ja vahasi kaapin toiveideni mukaisesti. Mutta... ruokapöytä on vanhaa tiikkiä ja tämä kaappi uutta tiikkiä, joten vaikka samaa öljyä käytimmekin väri oli kaikkea muuta kuin sama, eli pieleen män. Hetken aikaa tämän punertavan kanssa kärvistelin...

3. ja 4. Kunnes päätin että kaapista on PAKKO tehdä valkoinen. Tilanne vaati miehen pehmittelyä ja silmäripsien räpsyttelyä ja lopulta hän kiltisti hioi kaapin puhtaaksi, pienten protestiäänien saattelemana. Arvatkaa oliko siinä hommaa kaikkien noiden vetimien ja laatikoiden kanssa. Ilme kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa ja kuvanottohetkellä muruni huulilta kajahti lievästi turhautunut "AGAIN?!!" :-) Hiontaoperaation jälkeen pari kerrosta maalia pintaan...

5. Ja kollaasin keskellä siis se lopullinen versio joka on teille kaikille jo varmasti hyvin tuttu. Lupasin että tällaisena se pysyy :-)

PS. Yritin antaa miehelleni hieman yksityisyydenssuojaa peittämällä ainakin nuo simmut, ettei tule mitään ujon piimän "Apua, mitä mun naama tekee sun blogissa!" reaktiota.


Se sama mies toi eiliseltä kauppareissulta kimpun valkoisia tulppaaneja. Kukkien koko on vähemmän majesteetillinen, mutta söpöjä ne ovat. Iskin ne tuohon Ikeasta ostettuun ruukunpäälliseen, tulipa sillekin vihdoin jotain käyttöä.


Eilinen oli siis herkkuilta ja tänään nukuimme makoisasti pitkään. Päivä taitaa mennä kotihommien parissa. Meillä muuten tuo kevät antaa odottaa itseään, sillä tänä aamuna heräsimme hentoiseen lumisateeseen, mutta onneksi kyse ei ole lumipyrystä. Mukavaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille!