Haipakkaa menoa

Meillä on viime päivät ollut sen verran haipakkaa menoa että hyvä kun tietää mistä päin aloittaa. Viime lauantaina olimme Amsterdamissa Sueden keikalla ja se oli kyllä mielettömän loistava ja energinen! Olen Suedesta tykännyt jo pari vuosikymmentä joten oli ihanaa vihdoinkin nähdä heidät livenä. Laulaja Brett Andersonin ääni oli loistovedossa ja hänessä on sitä lavakarismaa vaikka muille jakaa (minulla pyöri melkein sukat jalassa). Huippuilta siis :-)

Sunnuntaina emme ehtineet paljoa levätä kun piti jo iltapäivällä suunnata Haarlemiin cocktailkutsujen tapaisiin kotipippaloihin. Tupa oli täynnä ja ilo korkealla. Perheen vävypoika kokkaili keittiössä kaikenlaista herkullista pikkusyötävää ja illan emäntä mainitsi vaatimattomasti vävyn olevan kokki. Minä ja mieheni olimme menossa kutsuilta suoraan ravintolaan syömään, joten (tyhmyyttämme) jätimme osan makupaloista kokeilematta kun emme halunneet täyttää vatsojamme liikaa. Kaikki mitä maistoimme vei melkein kielen mennessään, mutta suunnitelmien mukaisesti lähdimme kutsuilta ajoissa suunnaten sinne ravintoaillalliselle. Seuraavana päivänä uteliaisuuttamme googlasimme ravintolan missä vävypoika kokkailee ja yllätys oli suuri kun selvisi vävyn olevan Michelin-tähtikokki. Voihan näppy! Me tyhmät! Olisi ehkä kannattanut jäädä niille kutsuille koko loppuillaksi ja maistaa KAIKKEA mitä hän loihti. No, oli se meidän ravintolaillallinenkin ihan ok, muttei tosin lähelläkään Michelintähtiä... Vävypojalla olisi pitänyt olla se tähti tatuoituna otsalohkoon ;-)

Ostin tällaisia pahvisydämiä, iskin yhteen "snow is falling" tekstileiman ja kiva tuli

Mutta nyt pitää lopetella sillä alamme illan iloksi katselemaan leffaa. Postaan jatkoa tarinaan myöhemmin tällä viikolla :-) Oikein tunnelmallisia marraskuun päiviä teille kaikille ja iso kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen!
Terkuin, Katja