Saimme eilen haettua muutamat kangasnäytteet paikallisesta verhokaupasta. Pakko myöntää että kangasvalikoima oli mielestäni hieman heikko (ei heillä ollut edes pellavaa), mutta uudet verhot on tultava vaikka puoliväkisin. Nykyiset ruokailuhuoneen verhot ovat todella kiekuraisen kuviolliset ja väri on väärä, joten haluan uusien verhojen olevan mahdollisimman yksinkertaiset ja mieluusti luonnonvalkoiset.
Näissä näytteissä vaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi (tuossa alla oikealla toinen niistä). Siinä pähkäillessä kysäisin (epähuomiossa?) myös mieheni mielipidettä ja hän oli tietysti heti valmis auttamaan, mutta muisti sitten mitä tapahtui edellisellä kerralla ja pikapikaa perui sanansa (ja kirjaimellisesti pakeni paikalta)... "Ei, ei ei! Minä en sano MITÄÄN, sillä jos homma menee pieleen, se on taas minun pääni joka on pölkyllä!". Edellisellä kerralla olin valitsemassa sellaisia vaaleampia verhoja, mutta mies sanoi niiden olevan hieman tylsät ja että tummempi kangas olisi parempi. Valitsin sitten mieheni suosikin ja pieleen meni. Kait minä olen asiasta "muutaman" kerran huomauttanut...
Vanhat ranskalaiset talokirjat 1590-luvulta pääsivät lasipurkin sisälle koristeeksi; miten niille onkin ollut niin vaikea löytää sopivaa paikkaa, mutta nyt taisi vihdoinkin onnistua.
Se olisi sitten syyskuu ja voimme julistaa syksyn alkaneeksi. Toivottelen teille aurinkoista syyskuun alkua!
Terkuin, Katja
16 kommenttia:
Heh, kuulostaa liiankin tutulta! ;) Ovatko nuo kirjat teidän talosta?
Oho, luin vuosiluvun vähän väärin, ei varmaan siis teidän talosta kuitenkaan..? ;)
@Mari: Juu, eivät ole meidän talosta :-D Talokirjat on ostettu paikallisesta antiikkiliikkeestä pari vuotta sitten. Vanhaa kankeata pergamonttia ja toisessa komeilee vuosiluku 1596. Ihanat aarteet :-)
Hih...kuullostaapa tutulta, tuo miehesi vastaus...:)
Nuo talokirjat ovat tuossa oikein hienot.
@Irmastiina: Tuo mies oppii (melko) nopeasti, mutta ihan selvästi mielipiteet verhoista polttelevat kitalakea ;-)
Aivan ihania aarteita sinullla. Lasipurkissa nuo talokirjat ovat vähän suojassakin, ja tulevat tosiaan kivasti esille : )
Verhojen valinta on välillä tosi hankalaa, ainakin minusta ; )
Ihanaa syyskuun alkua sinullekin !
Olen monta kertaa miettinyt, että vaikka välillä olis kiva saada miehenkin mielipide johonkin asiaan (siis vain silloin, jos ei itse syystä tai toisesta osaa päättää kahden vaihtoehdon välillä, mitä tapahtuu kyllä tosi harvoin), niin silti olen kyllä tyytyväisempi, että mulla on tällainen "Mulle käy se, mikä sullekin"-mies mieluummin kuin sellainen, joka haluaisi puuttua joka asiaan. Huhhuh. Ihan ahistaa, kun miettii, millaista olisi käydä vaikkapa just kangaskaupassa, jossa mies haluaisi hypistellä jokaista pakkaa ja päättää, mitä laitetaan :D. Ei tulis mitään.
@Sari: Kiitos. Ja juu, noita talokirjoja pitääkin yrittää hieman suojella, mm auringolta
@Annukka: No ei tämä mun mies onneksi kangaskaupassa niitä kankaita hypistele; seisoskeli siellä melko tuskaisan näköisenä :-D Mielipiteitä hänellä kyllä on sisustuksen suhteen ja usein voimakkaitakin, mutta vaikka välillä toivon että antaisi mun tehdä ihan mitä vaan, ajattelen kuitenkin että onhan tämä hänenkin kotinsa :-) Täällä taistelee itsepäinen skorpioni "kellarin kunkku" leijonan kanssa; erävoittoja satelee molemmin puolin :-)
Verhojen valikointi on minun mielestä vaikeaa... Kun ostan verhot, haluan niiden menevän monta vuotta, en halua vaihdella niitä tuon tuosta, paitsi keittiö on poikkeus tästä kuviosta :) Hienot vanhat talokirjat pääsevät nyt oikeuksiinsa! Mukavaa syyskuuta ja alkavaa viikkoa :)
Hyvä verhovalinta !
Mitä tuossa lasipurkissa on, kivan näköisiä juttuja?
-ä-
@Mari: Juu, meillä vaihdellaan verhoja hyvin harvoin, sillä uudet teetetyt verhot maksavat satoja euroja, joten ei niitä niin kovin usein osteta :-)
@Äiti: Jos se mun äitimuori jaksaisi lukea tekstinkin, niin sieltä selviäisi kyseessä olevan vanhat 1590-luvun ranskalaiset talokirjat :-P
Juu kyllä se on niin ettei miestä tarvita verho-ostoksilla, sieltä mukaan ei tule silloin kun kaihtimet... :D
Ihana idea laittaa talokirjat noin!
Kivaa alkanutta syyskuuta!
Luin kyllä, mutta luulin että ne ovat tuossa korissa :)
-ä-
@Minttu: Pääasia että tuota mun miestä ei päästä yksin asioille muualle kuin ruokakauppaan (ja onneksi hän ei ymmärrä suomea) :-)
@äiti: Korissa on myös vanhoja ranskalaisia dokkareita, mutta ne vanhimmat on siis tuossa purkissa :-)
Onneksi minä saan laittaa ite valitsemani verhot, mies ei niihin sekaannu. Enkä uskalla kysyä mielipidettä, se olisi varmaan ihan eri kuin mulla, tiedän kokemuksesta...
Meillä kinataan tavaran määrästä, sitä on miehen mielestä ihan liikaa, kukkiakin on liikaa kun ei ikkunoista ulos näe! Kompromisseja, niitä tarvitaan kun on kaksi erimielistä saman katon alla.
Tunnelmallista syyskuuta sinulle!
@Eeviregina: Juu, meilläkin on tavaraa ihan liikaa :-) Minä opin kerrasta enkä enää aio kysyä mielipiteitä... joskus olen vain liian päättämätön ja on melkein PAKKO kysyä :-)
Lähetä kommentti