Kulahtanut penkki

Kesäaika alkoi ja niin alkoi meillä puutarhahommat, eli kevättä tehdään vaikka väkisin. Se seikka että tämä on ollut kylmin pääsiäinen sitten vuoden 1964 ei minua onnistu lannistamaan.

Teema "mitään ei heitetä pois" jatkuu.Vinkki vanhan puutarhapenkin uusiokäytöstä tuli itse asiassa äidiltäni. Meillä oli tuollainen rikkinäinen penkki puutarhan kaatopaikkaosastolla odottamassa reissua kaatikselle, mutta toisin kävi. Penkki on nyt paraatipaikalla patiollamme. Pitää vielä lintujen jättämät kökkäreet kuurata kunnolla pois, elikkä penkin tämänhetkinen kunto ei sovi hyper-hygieenisille ihmisille ;-)


Mutta IHANA oli hieman puuhastella tuolla ulkona, vaikka kylmä onkin. Heti tuli enemmän kevättä rintaan. Mies ehdotteli puutarhakeskuksessa vierailua huomenissa (täällä on kaikki puutarhakeskukset aina auki ns. 2. pääsiäispäivänä) ja ei kait tuollaista ehdotusta voi vastustaa?! :-)


Mutta sitä ennen appivanhemmille syömään. Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!

Leppoisa lauantai

Meillä on ollut ihan kiva leppoisa lauantai. Ensin nukuimme TOSI pitkään ja nyt vihdoinkin tuntuu että pahin väsymys on tainnutettu. Kaunis joutsenpari kävi meitä aamupäivällä viihdyttämässä. Tuntuivat olevan kovin nälkäisiä joten lähetin miehen heittämään heille hieman leipää ja kyllä maistui. Kun olivat syöneet, toinen räpyläveikko kiipesi ylös ja seisoskeli pitkään kadun toisella puolen katsellen taloamme "sillä silmällä". Ajattelin että pian tulee koputtamaan ovea ja pyytämään lisää. Nyt vain odotellaan niitä suloisia poikasia :-)


Ja kuten yläkuvasta näkyy, vastapäinen pelto on VIELÄKIN paljas; olkien välistä ei vielä pilkota mitään vaikka kuinka yrittää tihrustaa. Piipahdimme myös kaupungilla ja aaah mitä löytöjä teimme!! Olen suorastaan into piukeena, kerrankin kävi flaksi. Nyt vain odotan hieman lämpimämpiä ilmoja että pääsee patiota laittamaan :-)


Alla vasemmalla maisemia matkalla kaupunkiin ja oikealla on yksi keskustan kauneimmista ja vanhimmista taloista. Ei tämä meidän kaupunkipahanen muuten mitenkään huippu kaunis ole, sellainen perusversio.


Ja lopuksi, muistakaa siirtää ne kellot! Kesäaika, here we come! Mutta tänäänkin on hieman sadellut lunta, joten se siitä "kesäajasta"...


Ja 100 lukijaakin kilahti mittariin (kiitos ja tervetuloa!), joten täällä parhaillaan laitan kasaan arpajaispakettia, mutta siitä enemmän ensi viikolla. Mukavaa pääsiäisviikonlopun jatkoa!

Hyvää Pääsiäistä / Happy Easter

Ilman sen enempiä höpinöitä toivottelen teille oikein ihanaa leppoisaa pääsiäistä! Mahtavaa kun saa relata neljä päivää. Aion kuulkaas ottaa tästä kaiken ilon irti :-)



Yläkuvissa isoin niistä verkkomunista, vielä alkuperäisessä harmaassa asussa. Olen miettinyt pitäisikö maalata se valkoiseksi... mustakin kävi mielessä. Katsellaan, onhan tässä vielä vuosi aikaa seuraavaan pääsiäiseen.


Lupaan että tämä on tämän vuoden viimeinen munapostaus. Ja ajattelin että kunhan 100 lukijaa kilahtaa mittariin, taidan järjestää jonkinlaisen arvonnan. Palkinto vielä harkintamyssyssä :-)
Pääsiäisterveisin, Katja

Se tunne kun...

Mä nyt rääkkään teitä jatkuvilla postauksilla. Töissä on niin kiire että oksat pois (jopa ronskimmin kuin meidän tammesta) ja tuntuu että just tällä hetkellä ei saa aivoja nollattua sitten millään. Tarvittaisiin neljä kättä, kaksi päätä ja Black & Decker. Kotimatkalla annoin iPodin huutaa hyväntuulista & rentouttavaa musiikkia, joka aina auttaa, mutta bloggailu viimeistään saa ajatukset pois noista työasioista :-)

Ja tähän pieni kertomus. Mies oli naamakirjassa ja siellä yksi yhteinen nuori tuttavamme postasi kuvan hieman pieleen menneestä kokkaussessiosta suomenkielisellä kommentilla "Se tunne kun...". Mieheni ei tietenkään ymmärrä tarpeeksi tätä jaloa äidinkieltämme ja tiedusteli mitä kommentti tarkoittaa. Keskustelu meni jota kuinkin seuraavasti:

Minä: No se tarkoittaa "The feeling when..."
Mies: Yeah....and...??
Minä: Tarkoittaa vain "the feeling when"
Mies: The feeling when WHAT?!
Minä: No "se tunne kun" jokin menee pieleen, kuten tässä tapauksessa
Mies: Eh? *tyhjä katse* Onko tuo jotain nuorten kieltä?
Minä: No en mä nyt tiedä, ehkä vähän. Hieman samaan tyyliin kuin "I heart this " ja "I heart that"
Mies: Well "I heart you", but we should come up with some old people's language I can actually understand!"

Mun vanha ajoittain kärttyinen ukko, mutta kyllä minä ♥ häntä ;-) Mutta en mä mitään vanhojen kieltä vielä tarvitse!

Nyt pitäisi kuvissa olla varmasti jotain ruusunpunaista tunnelmaa, mutta siniseksi meni. Suomessa hyasintti mielletään enemmän joulunajan kukaksi, mutta Alankomaissa se kuuluu voimakkaasti kevääseen.


Tuon valkoisen soppakulhon/terriinin löysin Leidenin reissulla pari viikkoa sitten. Ei tämä ihan niin nätti ole kuin se mun ensimmäinen, mutta on tällä ainakin kansi ja lähti halvalla, eli pilkkahinta 12.50 EUR (kyllä Sulo Vilén olisi minusta ylpeä!).


Ja pitänee tunnustaa että nämä pienet suklaamunat ovat enää muisto vain; mies sai suunnilleen kaksi ja minä loput. Olivat erittäin herkkuja :-)


Hyvää pääsiäisen odotusta!
Terkuin, Katja

Kummituspuu eli Operaatio Tammi

Meillä tehtiin eilen hieman suuremman luokan leikkausoperaatio kun "puukirurgi" kävi oksimassa puutarhassamme olevan lähes 100 vuotiaan tammen. Ja kuten kuvista näkyy, tämä homma ei sovi heikkohermoisille tai korkean paikan pelosta kärsiville :-) Ja sattui muuten olemaan melkein myrskytuuli!


Tammen neljä vuodenaikaa / Four seasons of the oak

Ja näin luurankomaiselta tammi näyttää tällä hetkellä... Hu-huuuuu kuin kummituspuu. Mun sydän itkee melkein verta, mutta kyllä se kesään mennessä taas vihertää, tai niin "puumies" ainakin lupaili :-)


Pari naapuria tuosta tammesta on valitellut, kun se syksyisin pudottaa lehtiään (yllätys yllätys) ja osa lehdistä päätyy heidän puolelleen. Haluaisivat meidän kaatavan koko puun, mutta ei tule kuuloonkaan! Se on meidän puutarhamme selkäranka, ollut paikallaan jo lähes 100 vuotta ja on paikkansa ansainnut. Samaiset naapurit ovat sitten suutuspäissään heitelleet lehdet aidan yli takaisin meidän puolelle (antaa heitellä vaan) ja käyneet useammankin kerran illan hämärissä provosoivasti pinoamassa lehtikasan ulko-oveamme vasten siten että aamulla oven avatessa kasa kaatuu suoraan eteiseen. Että sellaisia hauskoja naapureita meillä ;-)

Mutta heidän temppuilunsa on saanut meidät vieläkin päättäväisemmin säilyttämään tammemme ja onneksi laki on meidän puolella. Ja pienet riidanhakuiset provosointiyritykset ei meihin tepsi, eli "valuu kuin vesi hanhen selästä", mutta on minulta muutama ärräpää tässä vuosien saatossa päässyt ;-)

Ja kävi niin hassusti että pari vuotta sitten kaupunki istutti meidän koko kadun täyteen tammia; tuossa ne seisovat kauniissa rivissä kadun toisella puolen. Mahtaa näitä naapureita harmittaa kun tämä tammirivi kasvaa ja lehtimäärä vähintään triplaantuu syksyisin. Minneköhän he sitten kantavat lehtikasansa? Kaupungintalon oven taakse? ;-)

Että tällaisia juttuja tällä kertaa tuosta naapurisovusta (tai sen puutteesta).

Jos tähän loppuu vielä kuva ankeasta puutarhastamme maaliskuun lopun tunnelmissa. Mitenköhän kauan kestää ennen kuin tästä tulee VIHREÄ?! Melko toivoton olo tällä hetkellä, mutta eiköhän se siitä, pieni silmu kerrallaan :-)


23 Maaliskuu 2013 / 23 March 2013
Oho, tulipas "hieman" pitkä postaus. Nyt on paras toivotella teille hyvää viikon jatkoa. Ja tervetuloa uusille lukijoille :-)

Häivähdys sinistä

Minä täällä taas. Olen jo useamman kerran maininnut kuinka näin kevään kynnyksellä aloin kaipaamaan hieman enemmän värejä ympärilleni. Mutta onneksi ei (toistaiseksi) tarvinnut ostaa mitään uutta, kunhan tongin vanhat kätköni joista löytyi tämä kauniin sininen Pentikin tyynynpäällinen. Tuli heti keväisempi ja raikkaampi yleisilme :-) Karkkiväreistähän minä jossain vaiheessa jotain höpötin, mutta tämähän on MELKEIN karkkiväri, ainakin minun skaalani mukaan ;-)


Olisin näitä päällisiä ostanut aikoinaan enemmänkin, mutta kun oli kaupan viimeinen kipale, eli taisivat olla suosittuja. Ja juu, ryppyinen on sillä minähän en silitysrautaan koske kuin pakon edessä. Sanoisin olevani melko täydellinen anti-Kodinhengetär.


Ja tampaantalja siirtyy ullakolle siinä vaiheessa kun lumen uhka on lopullisesti väistynyt! Meillä oli ihan mahdottoman kylmä viikonloppu. Eilen oli kuulema kylmin maaliskuun 24. päivä sitten vuoden 1924, jolloin rikottiin kaikki aikaisemman ennätykset, revi siitä sitten kevätfiilistä. Onneksi sitä luvattua lunta ei ainakaan satanut... pieni lohtu :-)


Meillä hoideltiin tänään "pieni" operaatio tuolla puutarhan puolella, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla. Nyt toivottelen oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Enää kolme työpäivää ja sitten saa relata, jee! :-)

Kukkien ja postausten tulvaa

Minulla on hieman flunssa päällä enkä jaksanut tänään piipahtaa kaupungilla, joten mieheni hoiti nuo kauppahommat ihan itsekseen. Pyysin häntä tuomaan mukanaan pari helmililjaa TAI pientä narsissia. Hän saapui kotiin 6 kukan kanssa (3 x helmililja ja 3 x narsissi), eli pelasi varman päälle. Me melkein hukumme näihin (kun noita kukkia & kasveja oli jo entuudestaan)! Mies itsekin sanoi että koti alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan kasvihuonetta :-D 


Pyysin häntä myös tuomaan laatikollisen vihreätä sammalta (täältä kun sitä ei noin vain saa luonnosta) ja ihan ohjeiden mukainen satsi saapui, siispä meillä on ollut käynnissä pieni munientäyttöoperaatio. Ostin pari vuotta sitten näitä metalliverkkomunia; sellainen kolmen setti. Alunperin harmaita, mutta pienimmän jo suihkin valkoiseksi; katsotaan minkä kohtalon kaksi suurempaa tulevat kokemaan.


Ajattelin vielä mainita että vaikka podenkin tätä kroonista postausripulia, älkää nyt vaan ajatelko että teillä on jokin VELVOLLISUUS aina kommentoida postauksiani, mutta lämmin kiitos kun niin hyvin olette jaksaneet tässä melkein hengästyttävässä tahdissa mukana ♥. Lisäsin tuollaisen pikaisen "rasti ruutuun" systeemin tuonne postauksen alareunaan, jos yhtään helpottaa ;-)

Terkuin, Katja

Musikaaliset munat ja niiden kaverit

Säästän teidät tällä kertaa sen enemmiltä höpinöiltä (hurraa). On jo hieman toivuttu tuosta "apua, minä olen keski-ikäinen" shokista. Niitä munatehtaan tuotoksia lupasin jossain välissä näytellä, vaikka suurimman osan olette jo nähneetkin. Miten minä sainkin parista hassusta styroksmunasta niin ison mekkalan & sotkun aikaiseksi?


Tuossa isossa munassa oli jonkin verran hommaa; ensin silkkipaperin töpsöttelyt toiselle puolen, sen päälle seinämaalia pari kerrosta ja lopuksi tuollaista tekstipaperia toiselle puoliskolle, pienen pienin suikalein piti tupsutella. Kaikkea sitä pitääkin kehittää. Onneksi näitä ei tarvitse tehdä joka vuosi uudestaan ;-)


Nämä "musikaaliset munat" olivat ne ensimmäinen satsi ja sen kyllä huomaa. Heittäisin niillä varmasti pikkulintuja mutta jostain kumman syystä mies tuntuu niistä tykkäävän?! Ehkä se on se vähemmän romanttinen ulkoasu...


Kovasti odottelen jo pääsiäistä ja neljän päivän minilomaa :-) Sitä ennen pitelee kyllä kiirettä, varsinkin tuolla työrintamalla, mutta osaapa sitten nauttia vapaista täysin rinnoin.

Mutta pitänee vielä mainita nyt hieman hatuttaa. Olen sitä kevättä niin odotellut, mutta peijakkaat lupasivat LUNTA tälle viikonlopulle! Ei tästä talvesta taida ikinä tulla loppua...

Mutta mukavaa leppoisaa viikonloppua teille kaikille!
Terkuin, Katja

Muistojen kujalta

VAROITUS. Nyt tulee hieman "pehmeätä" tekstiä tuolta pimeältä muistojen kujalta. Katselin tässä yhtenä päivänä musiikkiaiheisen dokumentin "Classic Albums, Duran Duran: Rio" ja siitähän tämä lähti. Musiikki on aina näytellyt tärkeätä osaa elämässäni ja muistan hyvin elävästi kun teininä kuuntelimme kavereiden kanssa mm. noita Duran Duranin biisejä pimeässä huoneessa, haaveillen... pojista tietenkin.


Kaunis sininen vuokko / Beautiful blue Anemone
Dokkaria katsellessa yhtäkkiä iski salaman lailla tajuntaan että ko. albumi on levytetty 31 vuotta sitten! Tuijotin miestäni silmät pyöreinä täydellisen epäuskon vallassa ja parahdin "herranjumala mä olen VANHA!!". Tuli hetkellinen viiltävä tunne kadotetusta nuoruudesta ja päivistä joita ei koskaan saa takaisin. En minä nyt tarkoita että haluaisin sen KOKO teiniajan elää uudelleen, mutta aikamatkaajan tapaan hetki siellä, hetki täällä, kärpäsenä katossa.

Mielestäni 80-luku oli aika huippua aikaa; ilmassa oli vielä viattomuuden tuntua ja musiikki oli (suurimmalta osin) jees... mitenkään väheksymättä puudelipermiksiä (been there, done that, got the T-shirt "Frankie says RELAX"), takatukkia ja sitä unohtumatonta 80-luvun muotia (joka sitkeästi yrittää tulla takaisin, uudestaan ja uudestaan).


Muistan kuulkaas kulkeneeni julkisilla paikoilla yhdistelmässä pitkä puudelipermistukka (à la Jon Bon Jovi anno 1986), haaremihousut ja lepakkohihainen pusero; ihme etten lähtenyt liitolentoon. Oi kultainen 80-luku ♥

Mutta vanha mikä vanha, vaikka voissa paistaisi. Ja kuvilla ei tietenkään ole mitään tekemistä juttujeni kanssa, mutta kauniita ovat nämä siniset vuokot ja kun sattuvat olemaan melkein samanvärisiä makuuuhuoneen kaapinovien kanssa, niin pitihän niistä ovistakin laittaa kuva. Mutta nyt lopetan teidän rääkkäämisen. Syytän rättiväsynyttä olotilaa ja päälle pukkaavaa flunssaa...

Hyvää loppuviikkoa teille kaikille!
Katja (poistuu takavasemmalle ja lupaa olla hetken hiljaa)

Heräteostoksia

Mainitsin jo pikaisesti heräteostoksista joita teimme lauantaisella Leidenin reissullamme. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta (ja tuskin viimeinen) kun tähän samaan ansaan lankesimme. Muutama vuosi sitten jo törmäsimme tähän galleriaan ja taiteilijaan emmekä silloinkaan lähteneet tyhjin käsin.

Joka tapauksessa, lauantaina olimme kävelemässä gallerian ohi ja pysähdyimme katsomaan ikkunasta sisään. Minä sitten ehdotin että "piipahdetaan" sisällä "ihan vain katsomassa". Taiteilijan nimi on Rien van der Nat ja hän on erikoistunut grafiikkaan. Minä ja mieheni molemmat tykkäämme hänen töistään. Todellinen persoona pitkine harmaine hiuksineen, partoineen ja piippuineen (piippu ei tosin näy näissä kuvissa) ja kaiken lisäksi uskomattoman ystävällinen :-)


Minä iskin silmäni välittömästi tuohon pieneen nudeen ja päätin että se oli PAKKO saada. Mies tykästyi tuossa samassa kuvassa ylimpänä olevaan teokseen (musta-harmaa-kelta-punainen) haluten sen työhuoneensa seinälle. Itse en siitä oikein tykännyt; minun makuuni oli enemmän tuo oikealla oleva teos (valko-harmaa-punainen). Kun niitä siinä katselimme & vertailimme, herra van der Nat sanoi että jos otamme ne molemmat, saamme nuden kaupan päälle. Kaupat lyötiin lukkoon sillä silmänräpäyksellä! :-) 


Nämä pitää vielä kehystää, mutta miehen suosikki menee hänen työhuoneeseensa, minun valintani yläkerran rappusten seinälle (siellä kun tuota punaista jo on) ja tuo minun rakastamani nude pääsee kunniapaikalle olohuoneen seinälle. Tuossa sitä jo mallailin ja sopii paikalleen täydellisesti. Ymmärrän kyllä että ei ehkä ole kaikkien makuun; taide ja kauneus on katsojan silmissä ja tuppaamme kokemaan & näkemään taiteen eri tavalla. Toinen näkee kauneutta ja toinen kauheutta, se on niin henkilökohtaista :-) Joka tapauksessa, minusta tämä nude on aivan ihana ♥

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Hyvää viikon jatkoa teille kaikille!

Tittelien tulvaa

Minun pääsiäismunatehtailuni on innostanut mieheni laukomaan erinäisiä huvittuneita kommentteja. Viimeisin tittelini on "The Egg Whisperer" (Munakuiskaaja), sanoisin että siinä aikaisemmassa "Mrs Fabergé" tittelissä oli enemmän tuota glamouria.

Eli ollessani munientöpsöttelypuuhissa mies ohi kulkiessaan tokaisi "Sweetie, arvaas millä nimellä aion kutsua sinua jatkossa? The Egg Whisperer!" ja jatkoa tietysti seurasi "You're a bit funny, because you're a bird and you're messing with eggs". Ja sitten hekotukset päälle. Tuo lintu juttu liittyy lempinimeen jolla mies alkoi minua kutsumaan jo 10 vuotta sitten, eli "Tweety bird" (Tipi lintu) ja kuulema myös köpöttelen täällä kotona kuin pingviini. Että näin. Taisi tulla hieman liikaa infoa?


Mutta munat loppuivat kesken, joten tehtaan tuotanto piti ajaa alas. Liimanäppieni tuotoksia esittelen hieman lähempänä pääsiäistä. Mitähän sitä keksisi seuraavaksi?


Minulla on tällä hetkellä joka nurkka niin täynnä sipuli- ja leikkokukkia että ei mahdu enää yhtään ruukkua tai maljakkoa. Kaihoisin silmin katselin tänään kotimatkalla Haagin keskusaseman kukkakojun ihanan värikästä kukkatarjontaa... Tahdonvoimalla sen ohitin :-)


Orkideanikin on vielä hengissä, jee! Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille! Ja tuhannet kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen. Kiva että tekin tykkäsitte Leidenin tunnelmista :-)

Ostosreissu Leideniin

Ja pitihän se kamerakin tietysti ottaa mukaan. Kiertelimme tuntitolkulla Leidenin ihania sivukatuja ja teimme heräteostoksia (joista myöhemmin lisää). Tässä teille pieni kuvasarja Leidenin tunnelmista. Tuo tuulimylly tervehtii Leideniin tulijoita melkein heti rautatieaseman kulmalla.

Nämä Alankomaalaiset talot tuppaavat olemaan mielettömän kapeita, varsinkin vanhojen kaupunkien keskustoissa. Ennen vanhaan kun verot maksettiin talon leveyden mukaan; eli mitä leveämpi talo, sitä enemmän veroja. Tuo alakuvan pinkki pieni talo on super suloinen :-)

Alla oikealla paikallinen "asukas" istuskeli niin sievästi ikkunalaudalla että oli pakko ottaa kuva. Ja vaikka talossa ei varsinaisesti puutarhaa olisikaan, se tehdään vaikka kukkaruukkujen avulla ulko-oven viereen :-)

Ja tähän lopuksi vielä hieman väriä. Kauniita vanhoja rakennuksia & ovia joka nurkalla. Kamera lauloi aika iloisesti ja lopulta loppui akkukin kesken :-)

Mutta nyt toivottelen mukavaa viikonlopun jatkoa. Meidän keittiöistä tulvii ihanat tuoksut, eli mies taas kokkailupuuhissa ja kohta syödään... nam (tosin hieman myöhäinen ajankohta). Uudet lukijat ovat lämpimästi tervetulleita! :-)

Hiljaiseloa

Eli ei mitään uutta länsirintamalta. Rullaverhoprojektistakin täällä on toivuttu ihan sujuvasti ja nurkissa kaikuneet kirosanat ovat melkein muisto vain, mutta tänä viikonloppuna on melko turha haaveilla mistään uusista projekteista. Huomenna lauantaina olisi taas kova yritys mennä Leideniin ostos- ja kuvausreissulle. Toivotaan että säät suosivat paremmin kuin viikko sitten, jotta voisin heittää teille pienen kuvapläjäyksen kauniista vanhasta Leidenista; Rembrandtin syntymäkaupungista ♥


Näitä olohuoneen nurkkia jälleen. Kun näitä kuvia nyt katselen, niin alkoi yhtäkkiä tekemään HURJASTI mieli jotain ihania keväisiä karkkivärejä. On tällä hetkellä jotenkin blaah, vaikka edelleenkin tykkään tuosta peruspellavasta sinisin raidoin. Se mintturaitainen tyynykin siirtyi taas yläkertaan; pitänee hankkia sille kavereita piristykseksi. 


Ja kuvista käy myös hieman ilmi olohuoneemme yksi perusongelma, eli ovien valtava määrä! Tässä pienessä huoneessa on neljä ovea, yksi melkein koko seinän mittainen erkkeri-ikkuna (patteri siinä alla) ja tasan yksi ehjä seinä; yritä siinä sitten sijoittaa huonekaluja. Ei ole meinaan helppoa ei :-)


Ja nyt toivottelen aurinkoista viikonloppua teille kaikille (tosin meillä päin siitä auringosta voi vain haaveilla). Mutta luulisin että tulette minusta vielä kuulemaan ennen kuin tämä viikonloppu on ohi :-)
Terkuin, Katja

Päänsärkyprojekti

Eli rullaverhojen asennus. Halusin yläkerran tasanteen ikkunaan rullaverhot (aikainen aamuaurinko tuppasi heijastumaan valkoisesta seinästä suoraan silmilleni), joten ostimme paikallisesta remonttikaupasta rullaverhon jota piti hieman kaventaa. Homma ei kuitenkaan mennyt IHAN niin nopeasti & näppärästi kuin olimme ajatelleet. Mittaamista, ruuvaamista, kiroilua, sahaamista, lisää mittaamista, tajuamista että "eihän tämä hiiskatin paketista tullut kangas ole edes SUORA", voimakasta kiroilua, vielä lisää mittaamista, leikkaamista jne.

Muruni ähelsi projektin parissa posket punaisina ja tasaisin väliajoin kuului huuto "HEADACHE material!". Uhkaili myös aikovansa juoda kaiken oluen mitä jääkapista löytää kunhan projekti on valmis. Käsitteet "mittatilaustyö" ja "paikalleen asennettuna" alkoivat kuulostamaan entistä paremmilta mitä pidemmälle tämä projekti eteni ;-) Mutta siellä se rullaverho nyt komeilee, eikä ole edes vinksallaan (mutta tuosta miehestä en voi välttämättä väittää samaa).


Ostimme myös uuden rullaverhon vierashuoneeseen, mutta sitä ei kuulema laiteta paikoilleen piiiiitkään aikaan, ei ennen kuin mies on "toipunut" tästä koetuksesta. Ja mainittakoon vielä että miehelläni on melkein sairaalloinen rannekellofetissi; niitä kelloja löytyy jo pari laatikollista. Kun rullaverho oli lopulta paikoillaan, mies tokaisi "I pizza promise you one thing, by doing this I have earned at least THREE new watches!"

Että näin meillä tällä kertaa. Tähän loppuun vielä hieman seesteisempiä tunnelmia tuolta makuuhuoneesta. Ja toivotaan että se aurinko ei enää herättele kukonlaulun aikaan :-)


Olen muutamat kerrat miettynyt pitäisikö tuo yläkuvan peili maalata, mutta taidan ainakin toistaiseksi jättää tuunaamatta, sillä pidän ihan tuosta puunväristäkin :-)


Meitä on tänään hemmoteltu upealla auringonpaisteella. Kylmä on vieläkin, mutta ainakin se pohjoistuuli hellitti. Oikein mukavaa viikon jatkoa! Ja tervetuloa uudet lukijat ♥
Terveisin, Katja

Keväisiä tunnelmia pohjoistuulen puhkuessa

Viikko alkoi hyvin kylmissä tunnelmissa, sillä täällä puhkuu aivan järkyn jäätävä pohjoistuuli...bbrrrrr. Kevät meni siis hetkeksi jäihin ja luonto saa taas shokkihoitoa. Mutta kylmästä kyydistä huolimatta jatkan keväisillä, pääsiäisväritteisillä tunnelmilla, ainakin täällä sisätiloissa.

Munatehtaani on toiminut täydellä teholla ja ohessa yksi sen tuotoksista; tällä kertaa yksinkertaisempi versio. Töpsöttelin ohutta silkkipaperia pohjustukseksi jotta saisin hieman röpöläisen pinnan, sen päälle pari kerrosta luonnonvalkoista seinämaalia ja lopuksi kiepautin ohutta pellavanarua ympärille. Ihan nätti tuli, vaikka itse sanonkin. 


Jos vain suinkin onnistun löytämään lisää näitä soppakulhoja/terriinejä niin varmasti ostan pois. Tämä mun ainokainen kulho on ihan jatkuvassa käytössä. Mitä vain siihen iskenkin, näyttää mielestäni kauniilta. Nyt on kierrossa helmililjat, sammal ja viiriäisenmunat; näin lähestyvän pääsiäisen kunniaksi.


Kotitoimistosta hyvää päivää. Eli tuon aasialaisen kaapin ääressä minä hoitelen kaikki jutut täällä kotona, ihan seisaaltaan (tuolit ovat yliarvostettuja), mutta tuleepa noita jalkoja onneksi käytettyä edes jonkin verran, kun muuten teen ihan istumatyötä. Teidän keväisistä postauksista inspiroituneena kaivoin esiin yhden vanhan sohvatyynyn jossa on tuota ihanan keväistä mintunvihreää.


Uudet lukijat ovat lämpimästi tervetulleita! :-) Hyvää viikon jatkoa teille kaikille!
Terkuin, Katja

Tolomeon muodonmuutos

No nyt voin vihdoinkin esitellä yhden valmiin miniprojektin, kiitos sateisen lauantaipäivän. Ei edes maalisutia tarvittu, ainoastaan se porakone. Ei tämä mikään jännittävä tuunaus ole, mutta pientä edistystä.

Vaikka meidän koti on yleisesti ottaen täytetty vanhoilla huonekaluilla & esineillä ja tyyli on melko romanttinen, löytyy meiltä sentään muutama moderni esine, lamppujen muodossa. Kaikki alkoi tästä Artemiden Tolomeo jalkalampusta jonka mieheni peri sedältään vuosikymmeniä sitten.


Ja kuten kuvasta näkyy, tavaraa riittää
Se on palvellut meitä loistavasti jalkalamppuna, mutta olemme haaveilleet myös pitkävartisesta seinäversiosta. Olimme jo ostamassa ihka uutta Tolomeoa kunnes tajusimme lamppusarjan nerokkaan suunnittelun salat. Lampun yläosa on irtonainen ja sen voi halutessaan yhdistellä erilaisiin jalka- ja seinäosiin. Eli ostamalla ainoastaan erillisen seinäkiinnitysosan, vanhasta jalkalampusta kuoriutui (erittäin edullisesti) juuri se versio joka meillä oli mielessä. Vapautui tuota lattiatilaakin mikä on aina bonusta tällaisessa pienessä huoneessa, ja helpottaa siivoamista. Me tykkäämme.


Ja enhän minä nyt voi laittaa postausta ilman että jonkinlainen kukka tai kasvi kurkkii jossain nurkassa, enhän? Mutta LUPAAN käsi sydämmellä että tuota yläkuvan kukkakimppua en tule enää näyttämään. Tuli hieman tunkkaiset kuvat, mutta syytän pimeää sateista päivää, enkä (onnettomia) kuvaustaitojani ;-)

Leppoisaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!
Terkuin, Katja

Sadepäivän ratoksi

Alunperin oli tarkoitus tänään piipahtaa Leidenissa pienellä shoppaus- ja kuvausreissulla, mutta aamulla heräsimme vesisateeseen ja sitä vettä on lotkottanut koko päivän. Yritän lohduttautua ajatuksella että luonto tarvitsee vettä, täällä kun ei ole satanut kunnolla melko pitkään aikaan. Suunnitelmat menivät siis uusiksi, eli sisähommia ihan kotosalla. Porakonekin on hieman laulanut ja yksi pieni projekti on vihdoinkin valmis, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla.


Viikko sitten ostamani helmililjat kasvavat kovaa vauhtia, niitä nuppuja ja kukkia vielä odotellaan. Yksi liljaruukku hulahti näppärästi tuohon mustaan muottiin.


KIITOS kommenteistanne edelliseen postaukseen. Mies on ihan otettu kehuista joita sai kukkakimpustaan, mutta kuten jo yhdessä kommentissani mainitsin, ihan kaikkea en hänelle kääntänyt ettei menisi herralla ns. suosio hattuun ;-)

Ja tältä se kukkakimppu näyttää tällä hetkellä. Sanoisin että ajatuksesta täysi 10, mutta tekninen toteutus hieman takkuaa tulppaanien huiman pituuskasvun vuoksi. Kysyin mieheltä että voisiko tästä kukkakimpusta hakea myös tuota suhteemme symboliikkaa, eli "mie vien sie vikiset" (tulppaanit kun kuvasivat minua ja ruusut miestäni). Kuulema mun pitäisi jo tietää vastaus kysymykseeni ;-) Mutta pitänee hajottaa kimppu atomeiksi jotta saan noita tulpaaneita hieman lyhennettyä.


Postaukseni tuppaavat näinä päivinä olemaan melko kukka- ja kasvitäytteisiä... Selvästi kevättä ilmassa! Taidan nyt taas siirtyä tuonne munatehtaan puolelle. Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille. Siellä Suomen päässä olette ilmeisesti päässeet nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.
Terkuin, Katja