Narsissi kaunokainen

Akuutin postausripulin/addiktion parissa kamppaillut bloggaaja sai pidettyä postausten välissä ruhtinaalliset kolme päivää taukoa (jos tunneissa lasketaan). Saavutus sekin. Siinä vaiheessa kun oma äiti huomautti kuinka ei enää tahdo pysyä postausteni perässä, ajattelin että nyt on pakko hieman höllätä tahtia ;-) Tiistaina iski pienoiset vieroitusoireet, mutta kyllä se käsien tärinä lopulta helpotti.


Eipä tässä mitään sen kummempaa kertomista ole; hiljainen viikko kaikin puolin. Työpaikallakin on ollut jo pari viikkoa hiljaista kuin huopatossutehtaalla, mikä on hyvin poikkeuksellista, sillä normaali trendi on "tukka putkella ja tuli peffan alla". Tällainen ylilöysä tahti alkoi väsyttämään niin paljon että oli pakko ottaa ensi maanantai vapaaksi. Jospa saisimme kotona pientä edistystä aikaiseksi niiden lukemattomien projektien kanssa.

Kuten kuvista näkyy, siitä viime viikolla ostamastani narsissista kuoriutui oikea pitkänhuiskea kaunokainen, mutta jos tuo pituuskasvu ei pian lopu tulee kyllä meidän sisäkatto vastaan.


Ja kiva huomata että muutama uusi lukijakin on ilmestynyt. Tervetuloa! :-) Aurinkoista viikon jatkoa teille kaikille. Ajatelkaas, ylihuomenna on jo maaliskuu, eli sieltä se kevät tulla porskuttaa :-)

Vanhoja muistellessa

Okei, tämä on jo vanhoja juttuja, mutta kun törmäsin näihin vanhoihin kuviin ajattelin että näistä saisi osuvan kuvakollaasin sarjaan "naisen oikullinen mieli'. Ostimme jo vuosia sitten tämän tiikkisen kaapin ja tarina menee jotakuinkin seuraavasti:

1. Tilasimme kaapin puuvalmiina sillä en ollut ihan sata varma minkälaisen käsittelyn sille haluaisin (yllätys!). Tässä kuvassa se alkuperäinen pinta.

2. Ajattelin että käsitellään se samalla öljyllä ja vahalla kuin ruokapöytä, niin natsaavat sitten kivasti yhteen eikä kaikki ole ihan valkoista. Siispä mieheni hioi, öljysi ja vahasi kaapin toiveideni mukaisesti. Mutta... ruokapöytä on vanhaa tiikkiä ja tämä kaappi uutta tiikkiä, joten vaikka samaa öljyä käytimmekin väri oli kaikkea muuta kuin sama, eli pieleen män. Hetken aikaa tämän punertavan kanssa kärvistelin...

3. ja 4. Kunnes päätin että kaapista on PAKKO tehdä valkoinen. Tilanne vaati miehen pehmittelyä ja silmäripsien räpsyttelyä ja lopulta hän kiltisti hioi kaapin puhtaaksi, pienten protestiäänien saattelemana. Arvatkaa oliko siinä hommaa kaikkien noiden vetimien ja laatikoiden kanssa. Ilme kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa ja kuvanottohetkellä muruni huulilta kajahti lievästi turhautunut "AGAIN?!!" :-) Hiontaoperaation jälkeen pari kerrosta maalia pintaan...

5. Ja kollaasin keskellä siis se lopullinen versio joka on teille kaikille jo varmasti hyvin tuttu. Lupasin että tällaisena se pysyy :-)

PS. Yritin antaa miehelleni hieman yksityisyydenssuojaa peittämällä ainakin nuo simmut, ettei tule mitään ujon piimän "Apua, mitä mun naama tekee sun blogissa!" reaktiota.


Se sama mies toi eiliseltä kauppareissulta kimpun valkoisia tulppaaneja. Kukkien koko on vähemmän majesteetillinen, mutta söpöjä ne ovat. Iskin ne tuohon Ikeasta ostettuun ruukunpäälliseen, tulipa sillekin vihdoin jotain käyttöä.


Eilinen oli siis herkkuilta ja tänään nukuimme makoisasti pitkään. Päivä taitaa mennä kotihommien parissa. Meillä muuten tuo kevät antaa odottaa itseään, sillä tänä aamuna heräsimme hentoiseen lumisateeseen, mutta onneksi kyse ei ole lumipyrystä. Mukavaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille!

Herkutteluilta

Keltaisista ruusuistani osa jo nuukahti ja pelastin mitä pelastettavissa oli; näin saan niistä tiristettyä iloa vielä muutamaksi päiväksi, eli koko rahan edestä ;-) Vietämme täällä rauhallista koti-iltaa. Mies on juuri keittiön puolella kokkailemassa ja illan ruokateemana on kuulema italialaisen ja ranskalaisen keittiön herkullinen sekamelska; eli aloitamme raviolilla ja myöhemmin illalla juustoja, patonkia ja muita lisukkeita, viinejä unohtamatta. Taitaa mennä ihan herkuttelun puolelle tämä ilta :-)


Sain Sandyhill's homen Piialta "New Blog Love" tunnustuksen. Kiitos kovasti Piia. Tosin taidan täyttää tunnustuksen vaatimukset (suhteellisen uusi blogi jolla on alle 200 lukijaa) vain puoliksi, sillä blogiani olen pyörittänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo yli 5 vuotta ;-) On se uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu. 


Oikein leppoisaa ja nautinnollista lauantai-illan jatkoa teille kaikille! :-)
Terkuin, Katja

Auringonpaistetta

Kimppu keltaisia ruusuja tuo hieman keväistä tunnelmaa ja auringonpaistetta sisätiloihin. Pakko tunnustaa että en yleensä osta keltaisia kukkia, mutta nämä olivat niin pirtsakat ja kun sai niiiiin halvalla; 20 ruusun kimppu vain 4 euroa. Ei sellaisen tarjouksen ohi voi kävellä. Tuoksuvat suloisen raikkailta ja onhan tuo keltainen sellainen kevään väri :-)


Tuli uutta kameraakin vähän testailtua. Alku hieman takkuaa (eli en saanut yhtään täysin tarkkaa kuvaa) mutta kait me vielä löydämme sen yhteisen sävelen. Voisi aloittaa noista ohjeiden lukemisesta ;-)

Ostin tuossa yhtenä päivänä kotimatkalla ruukullisen narsissejakin (alla oikealla). Nimen jo unohdin ja nimilappu on roskiksessa, mutta sen muistan että tämä narsissilaji on minulle ihan uusi tuttu ja siinä nimilapussa olleen kuvan perusteella kukat ovat kauniin valkoisia. Odotellaan ja katsellaan mitä näistä nupuista "kuoriutuu".


Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ja muutama uusi lukijakin on ilmaantunut. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi! :-)

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Minä viettelen tämän perjantai-illan ihan omassa rauhassa; mies jätti minut "heitteille" ja lähti setänsä seurassa Pink Floyd tribute bändin keikalle tuonne Haarlemiin.

Sisustushömpötyksistä

Pieni päivitys (kamalaa tykitystä näiden postausten kanssa). Mitä tulee siihen ruokapöydän pöytälevyyn ja sen uudelleenkäsittelyyn, mieheni tarkensi että käsite "piiiiitkä aika" ei tässä tilanteessa tarkoita kuukausia tai vuosia, vaan pikemminkin vuosikymmeniä. Kait minä olen sen ansainnut ;-)

Ja kommenttinne saivat minut jälleen hieman toisiin aatoksiin sen valkoisen kanssa (miten niin en osaa päättää?). En ollut ihan sata varma että se valkoinen pöytälevy olisi paras, kun pelkään huoneesta tulevan "liian" valkoinen (jos se on mahdollista). Mutta tuo kellertävä/punertava sävy ei edelleenkään ole ihan minun mieleeni. Siispä joskus niiden (miehen uhkaamien) vuosikymmenten jälkeen haluaisin sen pinnan hioa ja käsitellä ihan neutraalilla/kirkkaalla vahalla, eli tiikkipuun aito väri esiin eikä mitään muuta.


Jos ajattelee asioita suuremmassa mittakaavassa niin nämä mun hömpötykset maalien värisävyjen, kynttilänjalkojen, kukkapurkkien ja yleensäkin kodinsisustuksen suhteen ovat ihan toisarvoisia. Maailmassa (sekä ihan ystävä- ja perhepiirissä) on niin paljon tärkeämpiäkin asioita ja ongelmia. Mutta jotenkin nämä mun hömpötykset ja blogin pitäminen ovat minulle sellainen tärkeä henkireikä, joka tuo pientä iloa arjen keskelle. Ja koska meillä ei ole lapsia, niin aikaa ja energiaa riittää (tai pitäisi riittää) tällaisiin juttuihin. Ja muutenkin kun tuo elämä on tällä hetkellä melko mallillaan, eli olemme mieheni kanssa molemmat terveitä, meillä on töitä, oma koti ja olemme onnellisia yhdessä; monta asiaa joista olla kiitollinen, niin senkin puolesta jaksaa hupsutella näiden "turhanpäiväisten" juttujen parissa :-)


Olen ollut kiinnostunut sisustusjutuista jo tuolta teini-iästä lähtien. Osittain varmaan myös äitini vaikutuksesta, sillä hän on aina tykännyt sisustaa, tuunata ja vaihdella järjestystä (meillä kuulkaas vaihdettiin olohuoneessa huonekalujen järjestystä melkein joka viikko! Ja jos äiti tätä lueskelet, älä edes yritä väittää vastaan). Muistan kun suunnilleen elämäni ensimmäisistä palkkarahoista joskus 80-luvulla ostin huoneeseeni (terrakotanväriset) sintsiverhot ja samasta kankaasta värkkäsin koristetyynynpäälliset ja oli mielestäni niin nättiä että. Eikä tuo sisustuskärpäsen purema osoita mitään parantumisen merkkejä edes vuosikymmenten jälkeen; sintsi on vain vaihtunut pellavaan :-)

Terkuin, Katja

Naisen oikullinen mieli

Toisin sanoen, meidän ruokapöytäprojekti. Kuten sanottu, tällä pöydällä on pitkä tarina jonka lupasin kertoa, kuvien kera. Rakas mieheni ei siis ole lämmennyt ajatukselle maalata/vahata pöytälevy valkoiseksi ja syyt löytyvät tästä tarinasta.

1. Tästä lähdettiin liikkeelle kun tammikuussa 2005 muutin tähän taloon, joka oli mieheni sisustama poikamiesboxi. Sisustuksen päävärit olivat musta, tummanruskea ja tummansininen.

2. Mies itsekin myönsi että talon yleistunnelma on ehkä hieman liian synkkä, varsinkin kun lattiatkin ovat niin tummat, ja siitä alkoi meidän ruokapöydän (ja muiden huonekalujen) tuunausprojekti. MINUN ehdotuksestani päädyimme pöydän kanssa kaksisävyiseen ratkaisuun, eli jalat maalattiin valkoisiksi ja pöytälevy käsiteltiin puunväriseksi. Pöytä on tehty vanhasta tiikistä jonka pinta on kaikkea muuta kuin tasainen. Tuon alkuperäisen tummanruskean käsittelyn poishiominen oli suorastaan pirullinen homma!


3. ja 4. Pöytälevy hiottiin siis työllä ja tuskalla, jonka jälkeen mieheni käsitteli sen öljyllä ja vahalla. Ennen öljyämisen aloittamista hän kysyi "Oletko nyt ihan varma että tämä on se värisävy jonka haluat?". Johon minä tokaisin "No tottakai olen! Tämä on JUST se väri mikä mulla oli mielessä, ihan TÄYDELLINEN!".

5. Ja tältä pöytä siis näyttää tällä hetkellä. Huomatkaa myös lattian punertava sävy; ei siis ihan natsaa. Mutta jos edes YRITÄN ehdottaa pöytälevyn uudelleen hiomista ja joko a) maalaamista valkoiseksi tai b) vahaamista valkoiseksi, tulee mieheltä täystyrmäys. Pintaa ei kuulema käsitellä uudestaan piiiiitkään aikaan; en ole varma tarkoittaako käsite "piiiiitkä aika" kuukausia vai vuosia. Ja tietysti hän muistaa muistuttaa kuinka pöytä oli mielestäni TÄYDELLINEN kun saimme sen valmiiksi :-P  Mutta kun se naisen (oikullinen) mieli voi muuttua.... Että näin meillä. Pisteet kuitenkin miehelleni joka niin kiltisti toteuttaa suurimman osan toiveistani :-)


Hmmm kenties joku hieman vähemmän kellertävä/punertava puunvärikin menisi?! Mutta joka tapauksessa, hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille! Ja iso kiitos kommenteista edelliseen postaukseen ♥

Ruokailuhuoneen sekamelskaa

Hyvää huomenta! Muutama räpsäys pienestä ruokailuhuoneestamme. En edelleenkään oikein osaa käyttää mieheni järjestelmäkameraa, joten suonette anteeksi kuvien laadun (= kaikki säädöt väärin). Mutta hyvin pian on PAKKO opetella järjestelmän käyttö, sillä ostin itselleni tällä viikolla uuden kameran ja jonkinasteinen hulluuskohtaus sai minut ostamaan nimenomaan JÄRJESTELMÄkameran (paketin pitäisi saapua maanantaina). Katsotaan kuinka nopeasti minulta palaa pinna opetellessa kun en ole noiden järjestelmä- kameroiden kanssa oikein samalla aaltopituudella. Mutta siteraaten miestäni "this one's got settings for morons", eli on kuin tehty minulle ;-)


Ja kuten kuvista näkyy, sain minä lopulta sen valkoisen orkideankin :-)


Meidän ruokailuhuone on hieman rauhattoman oloinen, sillä siellä on tällä hetkellä liian montaa eri puunsävyä (ja okei, on tuota tavaraakin sinne kertynyt). Oikea sekamelskasoppa. Tulee jonkin verran rauhoittumaan kun sisäovet, ovenkarmit ja lattialistat maalataan vaaleammalla sävyllä. Haikailen tuon pöytälevyn maalaamista tai vahaamista valkoiseksi, mutta mies ei ole vielä lämmennyt ajatukselle. Tällä pöydällä on aika pitkä tarina, jonka kerron joku toinen kerta (kuvien kera). Ehkä sitten ymmärrätte miestänikin hieman paremmin ;-) Mutta tällä hetkellä tuo pöytälevyn sävy tappelee niin pahasti lattian sävyn kanssa että jotain tarttis tehdä. Jatketaan miehen pehmittämistä... pehmittämisvinkkejä otetaan vastaan tässä osoitteessa ;-)


Ja vanhan toistoa. Tuon mustan metallikuvun alle pitäisi kehittää jotain kivaa, mutta en ole keksinyt mitä. Pientä kasvia jo kokeilin mutta ei oikein toiminut. Tämänkin suhteen ehdotuksia otetaan vastaan. Mutta nyt toivottelen teille aurinkoista sunnuntain jatkoa! :-)

Elämä melko mallillaan

Kohtalaisen kiireinen työviikko on saatu päätökseen ja nyt on lupa levätä pari päivää.Vaikka oli kiirettä, sain myös todella iloisen yllätyksen työnantajaltani, eli vakituisen työsopimuksen :-) Sitä sopii juhlia tänä viikonloppuna. Vuosi sitten otin melko ison riskin kun irtisanouduin vakituisesta työpaikasta ja vaihdoin sen vuoden työsopimukseen sekä vain lupaukseen jatkosta. Mutta joskus riskinotto kannattaa. Nykyinen työpaikkani tekee minut niin paljon tyytyväisemmäksi elämään kuin se edellinen ja nyt kun vakituinen työsopimuskin on allekirjoitettu, voisin sanoa että juuri tällä hetkellä elämä on kaikin puolin melko mallillaan :-)


Sain Blogi Rakkaudelle Vilhelmiinalta Kaunis Blogi -tunnustuksen. Kiitos paljon :-) Tunnustuksen tehtävänä on kertoa kahdeksan totuutta ja jakaa sitten haaste eteenpäin. Yleensä jätän haasteet väliin, mutta tämän päätin toteuttaa, ainakin puoliksi. Kerron siis kahdeksan (omituista) totuutta itsestäni, mutta en jaa eteenpäin, sillä tämä blogimaailma on niin pullollaan kauniita blogeja että en edes osaisi (tai haluaisi) valita niiden väliltä :-)

1. Pöyhin ja järjestelen sohvatyynyt joka ilta ennen nukkumaanmenoa, mieheni suureksi riemuksi.
2. Kotitöiden ykkösinhokki on silittäminen, joten vaatteissakin suosin niitä silittämättä siistejä versioita.
3. Pukeudun melkein yksinomaan mustaan, joka on lempivärini vaatetuksessa.
4. Olen uskomattoman ujo uusien ihmisten seurassa.
5. En ikinä syö pizzasta reunoja.
6. Esillä olevien tavaroiden pitää olla melkein millilleen "oikealla" paikalla, mutta kaappien sisällöt ovat usein täydessä kaaoksessa.
7. Joskus mieheni tarkoituksella siirtelee yllä mainittuja tavaroita muutamalla sentillä ja sitten hihittelee kun minä käyn siirtämässä ne takaisin "oikealle" paikalleen. Tämä kuvio voi toistua useammankin kerran.
8.Inhoan sieniä yli kaiken, mutta rakastan niiden keräämistä metsässä.


Tässäpä kaikki tällä kertaa. Oikein mukavaa ja nautinnollista viikonloppua teille kaikille! :-)

Tukka putkella

Pikapostaus. Töissä on tällä viikolla sen verran kiire että joutuu menemään melkein tukka putkella, mutta eipä käy ainakaan aika pitkäksi :-) Ei sen puoleen, tukka putkella ja pörrössä mennään tuolla ulkonakin sillä pakkasen lisäksi on kova pohjoistuuli puhkunut jo pari päivää ja on niin brrrrr kylmä. Hampaat kalisevat sellaiseen tahtiin että pian tippuvat paikatkin suusta. Tahtoisi sen kevään just NYT. Ei enää lunta ja pakkasta kiitos.

Olohuoneen puolelta vanhan toistoa tähän hätään. Jotain "edistystä" on kuitenkin tapahtunut; saimme meinaan hankittua maalit yhteen projektiin (ne alakerran sisäovet ja lattialistat). Saattaapi olla että sitä maalipurkkia ei avata vielä muutamaan kuukauteen, mutta ensimmäinen askel on ainakin otettu. Mikäli "hiljaa hyvä tulee" pitää paikkansa, lopputulos ei tule olemaan ainoastaan hyvä vaan kerrassaan loistava; on tämä meidän tahti niin harvinaisen hiljainen ;-)

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille ja kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! ♥

Lumivalkoinen / Snow-white

Vihdoinkin sain ostettua rakastamiani valkoisia tulppaaneja. Yleensä lähden töistä niin viime tingassa että en muuta ehdi kuin kipittää juoksujalkaa Haagin keskusasemalle, mutta torstaina ennätin pysähtyä kukkamyyjän kojulla. Pakkohan se oli kun silmäni osuivat näihin. Valkoiset tulppaanit tuppaavat olemaan Alankomaissa hieman kalliimpia kuin muut värit ja melkein hammasta kiristellen maksoin mielestäni kaamean kiskurihinnan, eli 4 EUR kymmennestä tulppaanista. Mieskin päivitteli että wow, olipa kallista. Meitä hemmotellaan täällä niin edullisilla kukkien ja kasvien hinnoilla, että se "kalliin" käsite helposti hieman vääristyy :-)

Muistatteko miten keväisiä kuvia postailin maanantaina 4. helmikuuta? Noh, ilmat heittivät taas kuperkeikkaa ja tänä aamuna heräsimme tällaisiin lumivalkoisiin talvimaisemiin. Minä kun niin luulin ja toivoin että kevät on jo saapunut Alankomaihin, mutta talvi päätti vielä kerran näyttää kuka on POMO.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja oikein hauskaa Laskiaista! Nyt kun saisi laskiaispullia kermavaahdolla ja mantelimassalla... ah nam. Kyllä ne hilloversiotkin kelpaavat, mutta mantelimassalla täytetyt ovat ehdottomia suosikkejani :-)

Rauhallisemmat värimaailmat

Tuon ferrarinpunaisen keittiön jälkeen hieman rauhallisempiin värimaailmoihin. Eipä täällä makuuhuoneessa mikään ole muuttunut sen jälkeen kun sieltä viimeksi kuvia laittelin; en ole edes uutta päiväpeittoa saanut hankittua vaan edelleen on tyytyminen tuohon vanhaan beigeen joka joskus tarttui mukaan tuolta Ikeasta. Valkoista havittelisin, kuinkas muuten :-) Ajattelin että voisi hieman raikastaa tuota tunnelmaa. Pari projektia odottelevat täälläkin toteuttamista (alan kuulostamaan rikkinäiseltä LP-levyltä), mutta esitellään ne sitten kun jotain edistystä on tapahtunut (ensi vuosikymmenellä?!).

Tällä hetkellä iltalukemisena on kirja joka kertoo Lady Jane Greysta ja hänen siskoistaan (The sisters who would be Queen). Olen täydellisesti koukussa historialliseen kirjallisuuteen ja historiallisiin romaaneihin, ollut jo vuosia. Erityisenä intohimona on koko kiehtova Tudoreiden aikakausi, Henry VIII ja hänen kuusi vaimoaan, Elisabeth I ja myös 1400-luvulla käyty ns. ruusujen sota, Richard III ja Towerin pikkuprinssit. Ostan melkein pakkomielteenomaisesti kaiken Tudoreihin liittyvän kirjallisuuden mitä saan käsiini. Ja olen sen verran nörtti että olin ihan oikeasti täpinöissäni kun aikaisemmin tällä viikolla vahvistettiin että yli 500 vuoden jälkeen Richard III:n luuranko & hautapaikka on vihdoinkin löydetty :-)

Että tällaista tällä kertaa. Tämä nörtti heittäytyy hetkeksi sohvalle ja toivottelee kaikille oikein hyvää viikonloppua :-)

Punainen lanka kadoksissa?

Jos vaikka tuolta keittiön puolelta tällä kertaa, kun olen sen pienuudesta valitellut viime aikoina useammallakin taholla. Tämä puoli talosta on enemmän tai vähemmän mieheni valtakuntaa. Juu, punaista siis löytyy, mutta ei ehkä sitä ns. punaista lankaa tuon sisustuksen suhteen. Yhtenäisestä linjasta ja värimaailmasta voi vain haaveilla (ja ihan oikeasti vain haaveilla, sillä mies ei ikinä antaisi minun maalata keittiön punaisia kaapinovia millään muulla värillä). Olen minä jo joskus kertonutkin että koko keittiö on alkuperäinen tuolta 1920-luvulta, työtason yläpuolella olevaa hyllykköä lukuunottamatta. Retroa kerrakseen ja vielä kun muutaman vuoden jaksamme odotella niin ihan aitoa ANTIIKKIA :-)

Hieman vanhan toistoa, mutta kyseessä on siis perinteinen kapea Alankomaalainen käytäväkeittiö ja tila on kortilla. Toisella puolen käytävää on kodinkoneet rivissä (ne kodinkoneet eivät onneksi ole antiikkia) eikä tänne oikein muuta mahdukaan. Punainen väri on mieheni valitsema; liekö ne punaiset Ferrarit olleet mielessä, tosin Ferrarin tehot on tästä keittiöstä kaukana ;-)

Tuo keittiövälineiden koukkusysteemi on tehty vanhan luudan varresta :-)
Eipä tässä muuta tällä kertaa. Kevätkin otti muutaman askeleen takapakkia, sillä viime yönä satoi hieman lunta, mutta onneksi sulivat jo pois. Mukavaa viikon jatkoa!

Lieviä kommunikointiongelmia

Vapaapäivän vietossa. Ette muuten usko mutta tänään huomasimme että pienet krookuksenalut kurkkivat tuolta mullan seasta, joten voin kenties turvallisesti todeta että kevät ♥ on saapunut Alankomaihin! :-) Tämä päivä alkoi ankeissa sateisissa tunnelmissa, mutta puolesta päivästä lähtien aurinko on porotellut kirkkaansiniseltä taivaalta, kerrankin kävi flaksi.

Pieni kaveri johon törmäsin kävelylenkillä / Little fellow I encountered during a walk
Tuossa hieman yli viikko sitten kertoilin kuinka mies oma-aloitteisesti piipahti puutarhakeskuksessa ostoksilla, tuoden mukanaan muun muassa alla olevat kasvit kun oli niihin niin kovasti tykästynyt. En tietenkään pistänyt hanttiin ja nyt ne komeilevat tuolla olohuoneen erkkeri-ikkunalla. Mutta tällä tarinalla on jatko-osa...

Viime lauantaina mies oli menossa käymään paikallisessa DIY myymälässä ja varmaankin tuon edellisen menestyksen huumaamana annoin hänelle ohjeistukset piipahtaa matkan varrella siinä samaisessa puutarhakeskuksessa. Halusin uuden kukan/kasvin ruokapöydällä olevaan ruukkuun ja pyysin häntä tuomaan joko:
a) pienen oliivipuun (juu, edellinen on jo vainaa)
b) valkoisen orkidean
c) kodinonnen

Ja mitä hän toi tullessaan? No tämän... melkein metrin korkuisen palmun (tarkkaa nimeä/laatua en tiedä). Eli ei menny niinku Strömsössä :-D Sanomattakin selvää että kasvi EI päätynyt ruokapöydälle. Muistuu jotenkin mieleen se joulun alla sattunut episodi kun lähetin miehen ostamaan lanttuja ja hän palasi kotiin mukanaan pussillinen kyssäkaaleja. Herää kysymys pitäisikö noita kommunikointitaitoja hieman parannella? ;-)

Mutta kyllä tämäkin kasvi löysi paikkansa, tuolta yläkerran tasanteelta. Oikein aurinkoista viikon jatkoa ja paljon kiitoksia kommenteistanne edelliseen postaukseen :-)

Alakerran WC projekti / Downstairs WC project

Tajusin että en ikinä tainnut laittaa kuvia valmiista alakerran pikkuvessasta. Sehän rempattiin viime vuonna loppukeväästä, mutta ne viimeistelytyöt (koukut, taulut ym) kestivät "hieman" pidempään. Sanoisin että nyt on jotakuinkin valmis. Musta-valko-harmaalinjalla mennään ja vaikka musta sisäkatto ei ehkä ole se perinteisin valinta, me itse tykkäämme tästä :-) Noihin pieniin mustiin kehyksiin oli aluksi aikomus kehittää jotain, mutta olen itse asiassa tottunut niihin ihan tuollaisina kuin ovat. Simppeli taideteos on appiukkoni tekemä. Uutta kivaa kattolamppua emme ole löytäneet, mutta tuo vanha toimii kunnes "se oikea" osuu kohdalle.

Jälkeen / After

Muistinvirkistyksenä. Tästä lähdettiin liikkeelle. Edellinen remontti oli tehty joskus 70-luvulla ja vanhojen laattojen alta paljastui melko läpimätä ylläri.

Ennen / Before
Hyvää sunnuntain jatkoa. Näyttää siltä että minä sain flunssan päihitettyä alkumetreillä, joten vaikka ihan 100% kunnossa en olekaan, ei ole pahemmaksikaan mennyt :-)

Flunssanpoikanen viikonlopun kunniaksi

Taistelen täällä flunssanpoikasta vastaan Echinaforcen/auringonhattu-uutteen, Strepsilsien ja C-vitamiinin yliannostuksen (itsetehdyt hedelmäsmoothiet, nam) avulla. Tiedä onko noista nyt ihan OIKEATA apua, mutta tuskin niistä haittaakaan on. Maanantai olisi vapaa enkä kovin mielelläni haluaisi viettää sitä flunssan kourissa. Katsotaan miten käy. Saattaapi olla että minusta ei ole muuhun kuin sohvaperunaksi, mutta jos ainakin jotain askarteluja saisi aikaiseksi, ne kun eivät vaadi liikaa energiaa. Kiva askarteluvinkki löytyy Multarinne 3:252 blogista :-)

Sain tuon pikkiriikkisen ruusun (joka on nyt jo kukkinut) kaupan päälle kukkien torimyyjältä, herttaista.

Sohva ja kuumat juomat kutsuvat taasen. Oikein hyvää helmikuun alkua ja viikonloppua!