Hiiri jota ei saatu hengiltä

Taloomme on muuttanut kutsumaton vieras, jota myös Herra Hiireksi kutsutaan. Hiirulainen asustelee makuuhuoneen ja työhuoneen seinien väliin jäävässä tilassa, makuuhuoneen vaatekaapin takana. Aluksi ainoa riesa oli rapistelu ja hiirulaisen erittäin aktiivinen ja äänekäs yöelämä, mutta jonkin ajan kuluttua iski hajuhaitat.


Miten yksi pieni hiiri voi haista niin pahalle? Kun aukaisee vaatekaapin oven haju iskee vastaan kuin muuri, voimakkaana ja etovana. Siinä vaiheessa päätimme että Herra Hiiren on aika kohdata viikatemies mitä pikimmiten ja aloimme punomaan juonia sen päänmenoksi. Mieheni ensimmäinen ajatus oli porata useampi reikä vaatekaapin takaseinään ja ruiskuttaa niistä jonkinlaista rakennusvaahtoa seinän täytteeksi. Toinen ajatus oli porata vain pari reikää ja pudottaa niistä seinien väliin hiirille tarkoitettua myrkkyä. Ja pahoittelen jos eläinrakkaat ihmiset saavat näistä ajatuksista kauhunväreitä, mutta ette usko kuinka kaamea ja voimakas se haju on...


Appiukko sitten ehdotti yhden hieman isomman reiän poraamista vaatekaapin alaosaan, jotta hiiri pääsee vaatekaapin puolelle jonka lattialle laitamme joko myrkkyä tai hiirenloukkuja. Ehdotti hän myös kissan hankintaa, mutta siihen mieheni ei suostunut. Onko teistä kukaan nähnyt leffaa nimeltä "Hiiri jota ei saatu hengiltä" (Mousehunt)? No, meidän talossa on kehittymässä leffan jatko-osa... Tänä aamuna mies sitten porasi reiän seinän alaosaan, mutta ensimmäinen reikä meni hieman väärään paikkaan, joten tarvittiin toinen reikä. Onneksi se toinen reikä onnistui, ettei päädytty emmental-juusto effektiin.


Vain muutama sekunti reiän poraamisen jälkeen Herra Hiiri jo uteliaana kurkisteli vaatekaapin puolelle. Pakko myöntää että se on erittäin söpö ja pienoisin säälintuntein jatkoimme Operaatio Mousehuntia, hajun saattelemana. Mies laittoi kaapin lattialle pari hiirenloukkua makoisilla juustopaloilla höystettynä ja varmuuden vuoksi laitoimme sinne myös hiirenmyrkkylaatikon ja sitten suljimme kaapin oven ja aloimme odottelemaan.


Parin minuutin kuluttua kaapista alkoi kuulumaan melskettä kun Herra Hiiri juoksenteli innoissaan ympäri uutta reviirinlaajennustaan. Henkeä pidättäen jatkoimme odottelua ja kuuntelimme Herra Hiiren melskausta, mutta sitä odottamaamme "naps" ääntä ei kuulunut. Muutaman tunnin kuluttua aukaisimme oven ja sekä juustopalat että se myrkkyboxi olivat täysin koskemattomina (kuten ovat vieläkin, n. 7 tunnin kuluttua)! Me luulimme että yksikään hiiri ei voi vastustaa herkullista goudaa, mutta Herra Hiiri ei näköjään ymmärrä tällaisten kulinarististen nautintojen päälle. Jos loukut ja boxi eivät toimi, emme tiedä mitä kikkaa pitäisi kokeilla seuraavaksi?! Eli Operaatio Mousehunt jatkuu...

To my non-Finnish readers. Sorry about this all Finnish post, but from time to time I get the urge to write in my mother tongue. I promise to take you into account in my next post :-)