En muista olenko jo aikaisemmin maininnut, mutta olen jo vuosia ollut kiinnostunut sukututkimuksesta ja harrastanutkin sitä jonkin verran. Historia yleensäkin on aina kiehtonut minua. Sen jälkeen kun muutin Alankomaihin sukututkimusharrastus jäi hieman taka-alalle, mutta nyt viimeisimmän Suomen loman jälkeen olen täynnä uutta intoa ja tarmoa.
Aikaisemmin etäisyys Suomesta ei helpottanut tutkimusta, mutta onneksi nykyään yhä enemmän ja enemmän tietoa on saatavilla myös internetin kautta. Viimeisen viikon olen viettänyt vanhojen henkikirjojen (väestöluettelo) parissa, joista iso osa löytyy skannattuna
Kansallisarkiston Digitaaliarkistosta. Se on todella kiehtovaa puuhaa, mutta silmät alkavat harittamaan kun niitä vanhoja käsialoja ja usein hyvin haalistuneita tekstejä on tihrustanut jonkin aikaa, mutta sehän ei minua pysäytä :-)
I do not remember if I have mentioned this before, but for years already I have been interested in genealogy. History in general has always fascinated me. After I moved to the Netherlands my genealogy hobby was left to the back burner, but now after my latest visit to Finland I am full of fresh enthusiasm and energy.
Previously the distance from Finland was not helping my research, but gladly these days more and more information can be obtained via the internet. The past week I have spent with old census records, which can be found from The National Archives' Digital archive. It is very fascinating, but you start to get cross eyed once you have been reading those old handwritten and often faded texts for a while, but that is not going to stop me :-)
Ihmiset näissä vanhoissa valokuvissa eivät ole sukulaisiani. Löysin nämä kuvat paikallisesta antiikkiliikkeestä enkä voinut vastustaa kiusausta, sillä rakastan vanhoja valokuvia.
People in these old photos are not my relatives. I found these from our local antique shop and could not resist the temptation, as I love old photos.
Uusia aarteita. Sain tämän kauniin vanhan kaulakorun äidiltäni, joka oli vuorostaan saanut sen tädiltään vuosia sitten. Isotätini oli saanut korun häälahjaksi 40-luvulla.
New treasures. I got this beautiful old necklace from my mother, who had gotten it from her aunt years ago. My great-auntie got it as a wedding present in the 1940's.
Olen jo maininnut aikaisemmissa postauksissani että appeni on amatööritaiteilija ja pidän kovasti hänen töistään. Muutama kuukausi sitten hänellä oli taidenäyttely, jossa bongasin tämän teoksen ja minun oli aivan PAKKO saada se. Ihastuin teoksen rauhoittaviin väreihin ja yksinkertaiseen kauneuteen. Päämateriaalit ovat maalattu lastulevy ja vanhat lyijylevyn suikaleet. Teos roikkuu nyt makuuhuoneemme seinällä ja sopii paikalleen täydellisesti.
