Nyt esittelen teille kenties kallisarvoisimmat aarteeni. Rakastan vanhoja valokuvia ja niiden ainutlaatuista tunnelmaa, aikoja jotka eivät koskaan enää palaa. Nämä kolme kuvaa sukulaisistani ovat vain lainassa äidiltäni, jotta saan ne skannattua jälkipolville.
Suosikkini näistä on kuva jossa äitini isä, eli vaarini, poseeraa yhdessä veljiensä ja siskojensa kanssa, kaikki niin nuorina ja iloisina. Muistan kun pikkutyttönä tuijottelin kuvaa melkein silmät soikeina. Varsinkin yksi vaarini veljistä, Pertti, oli mielestäni niin uskomattoman komea, aivan kuin nuori Tapio Rautavaara. Ja uskokaa pois, pienen Katjan mielestä se oli jotain se.
Haurain aarre on tämä vanha kirje, jonka vaarini kirjoitti sedälleen juuri talvisodan päätyttyä keväällä 1940, ollessaan vasta 13-vuotias poikanen. Kirje päätyi äidilleni jokunen vuosi sitten ja hän nyt vuorostaan luovutti kirjeen minulle säilytykseen. Kirje on kulkeutunut näiden melkein 69 vuoden aikana iso-isosedältäni isosedälleni ja sieltä siis edelleen äidilleni ja nyt minulle. Tulen pitämään siitä hyvää huolta.
Vanha Kalevala Korun rintaneula kuului aikoinaan yhdelle isotädeistäni, joka antoi sen äidilleni tämän ollessa nuori. Nyt Suomessa ollessamme äitini luovutti rintaneulan minulle. Minä suhtaudun niin tunteella tällaisiin sukuun liittyviin tarinoihin, kuviin ja esineisiin. Ne ovat sitä arvokkainta perintöä jota rahalla ei voi korvata.
Tässä samalla toivottelen teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!
Precious treasures. Old photos of my relatives and a letter my grandfather wrote in 1940 when he was just 13 years old.
Happy New Year to you all!
15 kommenttia:
Mikä yhteensattuma, laitoin juuri Fb:n vanhan kuvan jossa on sukulaisia, sinun vaarisi ja minun isäni ja veljensä Martti, käyppä katsastamassa! :D
Ihana postaus!
Kyllä sinä nuo kuvat voit pitää, ne ovat niin hyvässä tallessa luonasi ettei paremmasta väliä:)
Joo, oikeassa olet, setä P. oli ihan ehtaa Hollywood-tähtiainesta, kaikki veljekset tosin olivat komeita ja täditkin oikeita kaunottaria:) Pikkutyttönä sain aina tutkia heidän (E:n sekä toisen E:n) meikkilaukkujaan vapaasti ja kokeilla huulipunia sun muita juttuja, se oli kivaa!
Muutenkin oli aina ihanaa kun Helsingin tädit tulivat kylään, voi sitä halaamista ja riemua:)
Oletpa saanut oikeita aarteita! Vanhoissa valokuvissa on se jokin nostalginen tunnelma joka viehättää. Minusta on mukava katsella Mummulla vanhoja valokuvia ja kuunnella Mummun tarinoita millaista se elämä ennen oli...
Kiitos vierailustasi Katja, otin ilolla vastaan.
ju u tallessa täälläkin ovat aarteita..sukulaisistani äiti äiti ja isä ja lapset ja veljeni lapset ja lapset ja heidän lapset ja heidän lapset samoin näillä sanoilla siskoni puolelta...meillä on tavattoman suusi suku...ja jatkuu lisää tulossa tälläkin hetkellä.. Äidin sisko yli 80v on nuorekas mielestäni punaiset hiukset ponnarilla:) lenkillä päivittäin ystäviensä kanssa..tosin he ovat 20 v. mutta hakevat aina seurakseen tätiäni...lenkille koirien kanssa. Äidin yksi veli on mielestäni hyvin komea, voin laittaa hänestä joku päivä kuvan...
Elikä minulla on vain omasta takaa paljon kuvia ja vanhoja sellaisia rakkaita aarteita.
Ihanaista iltaa sinulle Katja.
Anteeksi Katja,
nuo minun painovirheet...olisi pitännyt tarkistaa ennenkuin julkaisin, olin liian hätäinen ja innostunut aiheesta.
Oi mitä aarteita!! Minä myös olen aivan heikkona vanhoihin valokuviin, ja harrastin kans jo pikkutyttönä vanhojen mustavalkoisten valokuvien tuijottamista, niissä on sitä jotakin...
Hyvää uutta vuotta myös Sinulle :)
Voi sinulla on ihania aarteita! Noissa kuvissa, kirjeessä ja rintaneulassa huokuu jotain niin henkilökohtaista että se liikuttaa minua suuresti. Annoitpa myös aiheen tulevaisuuten postaukselleni. Hienoa että osaat arvostaa aarteitasi.
Kauniita aarteita. Tuntuu hyvältä kun nykyään osataan antaa arvoa vanhoille muistoille, kirjeille ja valokuville. Minullakin on tätini vanhat päiväkirjat 40-luvulta ja vanhoja kirjeitä ja runovihkoja. Ne ovat ihania aarteita suvusta ja ystävistä.
Ihania aarteita sinulla! Vanhoissa mustavalkoisissa perhevalokuvissa vaan on oma taikansa ja itsellänikin on tässä työnurkkauksessa molemmin puolin vanhoja kuvia sukulaisistani, isovanhemmistani ja hääkuvia molemmista isovanhemmistani ja vanhemmistani. Joku niissä kiehtoo ja ovathan nuo vanhat valokuvat tosi kauniitakin.
Tuo kirje sai miltei kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. On varmasti tärkeä kirje monessa mielessä ja aivan mahtava juttu, että on kulkenut suvussanne noin pitkään. Kuin palanen historiaa käsissäsi...
Happy new year!
And let it be a good one.
I am sure you wrote a fantastic story about the pictures, didn´t understand a word about it. Are they pictures of your family?
Greetings, M
Nyt kaikille kollektiivisesti... KIITOS kommenteistanne! Vanhat valokuvat, kirjeet, kortit, mummin päiväkirjat jne. ovat suurimpia aarteitani. Tuli mieleen että mitäköhän tulevat sukupolvet "hellivät" aarteinaan kun melkein kaikki kommunikointi tapahtuu tätä nykyä sähköpostin välityksellä... Kyllä kunnon vanhanajan kirjeitä tulisi kirjoitella ainakin silloin tällöin :-)
@Marianne: Sorry about the all Finnish post. This time I did not have enough stamina to translate it all to English. Would have been a mega long post :-)The pictures are of my family; grandfather, great-aunties, great-uncles and so on. The letter was written by my grandfather when he was a young boy.
By the way, at the bottom of the right column I have a Google translater, so the text can be translated into Dutch. Not sure of the quality though :-)
Oh and I just noticed the translater does not work in this case. As the blog language is English, the translater does not recognise Finnish. Duh!
Voi mitä aarteita!
Noiden arvoa ei korvaa kerrassaan mikään!
Kiitos visiitistäsi Jaana! Ja niinpä, näiden arvoa ei voi rahalla korvata :-)
Lähetä kommentti