Herkutteluilta

Keltaisista ruusuistani osa jo nuukahti ja pelastin mitä pelastettavissa oli; näin saan niistä tiristettyä iloa vielä muutamaksi päiväksi, eli koko rahan edestä ;-) Vietämme täällä rauhallista koti-iltaa. Mies on juuri keittiön puolella kokkailemassa ja illan ruokateemana on kuulema italialaisen ja ranskalaisen keittiön herkullinen sekamelska; eli aloitamme raviolilla ja myöhemmin illalla juustoja, patonkia ja muita lisukkeita, viinejä unohtamatta. Taitaa mennä ihan herkuttelun puolelle tämä ilta :-)


Sain Sandyhill's homen Piialta "New Blog Love" tunnustuksen. Kiitos kovasti Piia. Tosin taidan täyttää tunnustuksen vaatimukset (suhteellisen uusi blogi jolla on alle 200 lukijaa) vain puoliksi, sillä blogiani olen pyörittänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo yli 5 vuotta ;-) On se uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu. 


Oikein leppoisaa ja nautinnollista lauantai-illan jatkoa teille kaikille! :-)
Terkuin, Katja

Auringonpaistetta

Kimppu keltaisia ruusuja tuo hieman keväistä tunnelmaa ja auringonpaistetta sisätiloihin. Pakko tunnustaa että en yleensä osta keltaisia kukkia, mutta nämä olivat niin pirtsakat ja kun sai niiiiin halvalla; 20 ruusun kimppu vain 4 euroa. Ei sellaisen tarjouksen ohi voi kävellä. Tuoksuvat suloisen raikkailta ja onhan tuo keltainen sellainen kevään väri :-)


Tuli uutta kameraakin vähän testailtua. Alku hieman takkuaa (eli en saanut yhtään täysin tarkkaa kuvaa) mutta kait me vielä löydämme sen yhteisen sävelen. Voisi aloittaa noista ohjeiden lukemisesta ;-)

Ostin tuossa yhtenä päivänä kotimatkalla ruukullisen narsissejakin (alla oikealla). Nimen jo unohdin ja nimilappu on roskiksessa, mutta sen muistan että tämä narsissilaji on minulle ihan uusi tuttu ja siinä nimilapussa olleen kuvan perusteella kukat ovat kauniin valkoisia. Odotellaan ja katsellaan mitä näistä nupuista "kuoriutuu".


Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ja muutama uusi lukijakin on ilmaantunut. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi! :-)

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Minä viettelen tämän perjantai-illan ihan omassa rauhassa; mies jätti minut "heitteille" ja lähti setänsä seurassa Pink Floyd tribute bändin keikalle tuonne Haarlemiin.

Sisustushömpötyksistä

Pieni päivitys (kamalaa tykitystä näiden postausten kanssa). Mitä tulee siihen ruokapöydän pöytälevyyn ja sen uudelleenkäsittelyyn, mieheni tarkensi että käsite "piiiiitkä aika" ei tässä tilanteessa tarkoita kuukausia tai vuosia, vaan pikemminkin vuosikymmeniä. Kait minä olen sen ansainnut ;-)

Ja kommenttinne saivat minut jälleen hieman toisiin aatoksiin sen valkoisen kanssa (miten niin en osaa päättää?). En ollut ihan sata varma että se valkoinen pöytälevy olisi paras, kun pelkään huoneesta tulevan "liian" valkoinen (jos se on mahdollista). Mutta tuo kellertävä/punertava sävy ei edelleenkään ole ihan minun mieleeni. Siispä joskus niiden (miehen uhkaamien) vuosikymmenten jälkeen haluaisin sen pinnan hioa ja käsitellä ihan neutraalilla/kirkkaalla vahalla, eli tiikkipuun aito väri esiin eikä mitään muuta.


Jos ajattelee asioita suuremmassa mittakaavassa niin nämä mun hömpötykset maalien värisävyjen, kynttilänjalkojen, kukkapurkkien ja yleensäkin kodinsisustuksen suhteen ovat ihan toisarvoisia. Maailmassa (sekä ihan ystävä- ja perhepiirissä) on niin paljon tärkeämpiäkin asioita ja ongelmia. Mutta jotenkin nämä mun hömpötykset ja blogin pitäminen ovat minulle sellainen tärkeä henkireikä, joka tuo pientä iloa arjen keskelle. Ja koska meillä ei ole lapsia, niin aikaa ja energiaa riittää (tai pitäisi riittää) tällaisiin juttuihin. Ja muutenkin kun tuo elämä on tällä hetkellä melko mallillaan, eli olemme mieheni kanssa molemmat terveitä, meillä on töitä, oma koti ja olemme onnellisia yhdessä; monta asiaa joista olla kiitollinen, niin senkin puolesta jaksaa hupsutella näiden "turhanpäiväisten" juttujen parissa :-)


Olen ollut kiinnostunut sisustusjutuista jo tuolta teini-iästä lähtien. Osittain varmaan myös äitini vaikutuksesta, sillä hän on aina tykännyt sisustaa, tuunata ja vaihdella järjestystä (meillä kuulkaas vaihdettiin olohuoneessa huonekalujen järjestystä melkein joka viikko! Ja jos äiti tätä lueskelet, älä edes yritä väittää vastaan). Muistan kun suunnilleen elämäni ensimmäisistä palkkarahoista joskus 80-luvulla ostin huoneeseeni (terrakotanväriset) sintsiverhot ja samasta kankaasta värkkäsin koristetyynynpäälliset ja oli mielestäni niin nättiä että. Eikä tuo sisustuskärpäsen purema osoita mitään parantumisen merkkejä edes vuosikymmenten jälkeen; sintsi on vain vaihtunut pellavaan :-)

Terkuin, Katja

Naisen oikullinen mieli

Toisin sanoen, meidän ruokapöytäprojekti. Kuten sanottu, tällä pöydällä on pitkä tarina jonka lupasin kertoa, kuvien kera. Rakas mieheni ei siis ole lämmennyt ajatukselle maalata/vahata pöytälevy valkoiseksi ja syyt löytyvät tästä tarinasta.

1. Tästä lähdettiin liikkeelle kun tammikuussa 2005 muutin tähän taloon, joka oli mieheni sisustama poikamiesboxi. Sisustuksen päävärit olivat musta, tummanruskea ja tummansininen.

2. Mies itsekin myönsi että talon yleistunnelma on ehkä hieman liian synkkä, varsinkin kun lattiatkin ovat niin tummat, ja siitä alkoi meidän ruokapöydän (ja muiden huonekalujen) tuunausprojekti. MINUN ehdotuksestani päädyimme pöydän kanssa kaksisävyiseen ratkaisuun, eli jalat maalattiin valkoisiksi ja pöytälevy käsiteltiin puunväriseksi. Pöytä on tehty vanhasta tiikistä jonka pinta on kaikkea muuta kuin tasainen. Tuon alkuperäisen tummanruskean käsittelyn poishiominen oli suorastaan pirullinen homma!


3. ja 4. Pöytälevy hiottiin siis työllä ja tuskalla, jonka jälkeen mieheni käsitteli sen öljyllä ja vahalla. Ennen öljyämisen aloittamista hän kysyi "Oletko nyt ihan varma että tämä on se värisävy jonka haluat?". Johon minä tokaisin "No tottakai olen! Tämä on JUST se väri mikä mulla oli mielessä, ihan TÄYDELLINEN!".

5. Ja tältä pöytä siis näyttää tällä hetkellä. Huomatkaa myös lattian punertava sävy; ei siis ihan natsaa. Mutta jos edes YRITÄN ehdottaa pöytälevyn uudelleen hiomista ja joko a) maalaamista valkoiseksi tai b) vahaamista valkoiseksi, tulee mieheltä täystyrmäys. Pintaa ei kuulema käsitellä uudestaan piiiiitkään aikaan; en ole varma tarkoittaako käsite "piiiiitkä aika" kuukausia vai vuosia. Ja tietysti hän muistaa muistuttaa kuinka pöytä oli mielestäni TÄYDELLINEN kun saimme sen valmiiksi :-P  Mutta kun se naisen (oikullinen) mieli voi muuttua.... Että näin meillä. Pisteet kuitenkin miehelleni joka niin kiltisti toteuttaa suurimman osan toiveistani :-)


Hmmm kenties joku hieman vähemmän kellertävä/punertava puunvärikin menisi?! Mutta joka tapauksessa, hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille! Ja iso kiitos kommenteista edelliseen postaukseen ♥

Ruokailuhuoneen sekamelskaa

Hyvää huomenta! Muutama räpsäys pienestä ruokailuhuoneestamme. En edelleenkään oikein osaa käyttää mieheni järjestelmäkameraa, joten suonette anteeksi kuvien laadun (= kaikki säädöt väärin). Mutta hyvin pian on PAKKO opetella järjestelmän käyttö, sillä ostin itselleni tällä viikolla uuden kameran ja jonkinasteinen hulluuskohtaus sai minut ostamaan nimenomaan JÄRJESTELMÄkameran (paketin pitäisi saapua maanantaina). Katsotaan kuinka nopeasti minulta palaa pinna opetellessa kun en ole noiden järjestelmä- kameroiden kanssa oikein samalla aaltopituudella. Mutta siteraaten miestäni "this one's got settings for morons", eli on kuin tehty minulle ;-)


Ja kuten kuvista näkyy, sain minä lopulta sen valkoisen orkideankin :-)


Meidän ruokailuhuone on hieman rauhattoman oloinen, sillä siellä on tällä hetkellä liian montaa eri puunsävyä (ja okei, on tuota tavaraakin sinne kertynyt). Oikea sekamelskasoppa. Tulee jonkin verran rauhoittumaan kun sisäovet, ovenkarmit ja lattialistat maalataan vaaleammalla sävyllä. Haikailen tuon pöytälevyn maalaamista tai vahaamista valkoiseksi, mutta mies ei ole vielä lämmennyt ajatukselle. Tällä pöydällä on aika pitkä tarina, jonka kerron joku toinen kerta (kuvien kera). Ehkä sitten ymmärrätte miestänikin hieman paremmin ;-) Mutta tällä hetkellä tuo pöytälevyn sävy tappelee niin pahasti lattian sävyn kanssa että jotain tarttis tehdä. Jatketaan miehen pehmittämistä... pehmittämisvinkkejä otetaan vastaan tässä osoitteessa ;-)


Ja vanhan toistoa. Tuon mustan metallikuvun alle pitäisi kehittää jotain kivaa, mutta en ole keksinyt mitä. Pientä kasvia jo kokeilin mutta ei oikein toiminut. Tämänkin suhteen ehdotuksia otetaan vastaan. Mutta nyt toivottelen teille aurinkoista sunnuntain jatkoa! :-)

Elämä melko mallillaan

Kohtalaisen kiireinen työviikko on saatu päätökseen ja nyt on lupa levätä pari päivää.Vaikka oli kiirettä, sain myös todella iloisen yllätyksen työnantajaltani, eli vakituisen työsopimuksen :-) Sitä sopii juhlia tänä viikonloppuna. Vuosi sitten otin melko ison riskin kun irtisanouduin vakituisesta työpaikasta ja vaihdoin sen vuoden työsopimukseen sekä vain lupaukseen jatkosta. Mutta joskus riskinotto kannattaa. Nykyinen työpaikkani tekee minut niin paljon tyytyväisemmäksi elämään kuin se edellinen ja nyt kun vakituinen työsopimuskin on allekirjoitettu, voisin sanoa että juuri tällä hetkellä elämä on kaikin puolin melko mallillaan :-)


Sain Blogi Rakkaudelle Vilhelmiinalta Kaunis Blogi -tunnustuksen. Kiitos paljon :-) Tunnustuksen tehtävänä on kertoa kahdeksan totuutta ja jakaa sitten haaste eteenpäin. Yleensä jätän haasteet väliin, mutta tämän päätin toteuttaa, ainakin puoliksi. Kerron siis kahdeksan (omituista) totuutta itsestäni, mutta en jaa eteenpäin, sillä tämä blogimaailma on niin pullollaan kauniita blogeja että en edes osaisi (tai haluaisi) valita niiden väliltä :-)

1. Pöyhin ja järjestelen sohvatyynyt joka ilta ennen nukkumaanmenoa, mieheni suureksi riemuksi.
2. Kotitöiden ykkösinhokki on silittäminen, joten vaatteissakin suosin niitä silittämättä siistejä versioita.
3. Pukeudun melkein yksinomaan mustaan, joka on lempivärini vaatetuksessa.
4. Olen uskomattoman ujo uusien ihmisten seurassa.
5. En ikinä syö pizzasta reunoja.
6. Esillä olevien tavaroiden pitää olla melkein millilleen "oikealla" paikalla, mutta kaappien sisällöt ovat usein täydessä kaaoksessa.
7. Joskus mieheni tarkoituksella siirtelee yllä mainittuja tavaroita muutamalla sentillä ja sitten hihittelee kun minä käyn siirtämässä ne takaisin "oikealle" paikalleen. Tämä kuvio voi toistua useammankin kerran.
8.Inhoan sieniä yli kaiken, mutta rakastan niiden keräämistä metsässä.


Tässäpä kaikki tällä kertaa. Oikein mukavaa ja nautinnollista viikonloppua teille kaikille! :-)

Tukka putkella

Pikapostaus. Töissä on tällä viikolla sen verran kiire että joutuu menemään melkein tukka putkella, mutta eipä käy ainakaan aika pitkäksi :-) Ei sen puoleen, tukka putkella ja pörrössä mennään tuolla ulkonakin sillä pakkasen lisäksi on kova pohjoistuuli puhkunut jo pari päivää ja on niin brrrrr kylmä. Hampaat kalisevat sellaiseen tahtiin että pian tippuvat paikatkin suusta. Tahtoisi sen kevään just NYT. Ei enää lunta ja pakkasta kiitos.

Olohuoneen puolelta vanhan toistoa tähän hätään. Jotain "edistystä" on kuitenkin tapahtunut; saimme meinaan hankittua maalit yhteen projektiin (ne alakerran sisäovet ja lattialistat). Saattaapi olla että sitä maalipurkkia ei avata vielä muutamaan kuukauteen, mutta ensimmäinen askel on ainakin otettu. Mikäli "hiljaa hyvä tulee" pitää paikkansa, lopputulos ei tule olemaan ainoastaan hyvä vaan kerrassaan loistava; on tämä meidän tahti niin harvinaisen hiljainen ;-)

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille ja kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! ♥

Lumivalkoinen / Snow-white

Vihdoinkin sain ostettua rakastamiani valkoisia tulppaaneja. Yleensä lähden töistä niin viime tingassa että en muuta ehdi kuin kipittää juoksujalkaa Haagin keskusasemalle, mutta torstaina ennätin pysähtyä kukkamyyjän kojulla. Pakkohan se oli kun silmäni osuivat näihin. Valkoiset tulppaanit tuppaavat olemaan Alankomaissa hieman kalliimpia kuin muut värit ja melkein hammasta kiristellen maksoin mielestäni kaamean kiskurihinnan, eli 4 EUR kymmennestä tulppaanista. Mieskin päivitteli että wow, olipa kallista. Meitä hemmotellaan täällä niin edullisilla kukkien ja kasvien hinnoilla, että se "kalliin" käsite helposti hieman vääristyy :-)

Muistatteko miten keväisiä kuvia postailin maanantaina 4. helmikuuta? Noh, ilmat heittivät taas kuperkeikkaa ja tänä aamuna heräsimme tällaisiin lumivalkoisiin talvimaisemiin. Minä kun niin luulin ja toivoin että kevät on jo saapunut Alankomaihin, mutta talvi päätti vielä kerran näyttää kuka on POMO.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja oikein hauskaa Laskiaista! Nyt kun saisi laskiaispullia kermavaahdolla ja mantelimassalla... ah nam. Kyllä ne hilloversiotkin kelpaavat, mutta mantelimassalla täytetyt ovat ehdottomia suosikkejani :-)