Mainitsin jo aikaisemmin uudet "aarteemme". Suomessa ollessamme hankimme ja saimme lahjaksi ihania juttuja, kuten edellisessä postauksessa näkyvä kaunis käsintehty sydän, joka muuten löysi paikkansa kodistamme välittömästi. Vielä kerran lämpimät kiitokset tekijälle :-)
Nyt esittelen teille kenties kallisarvoisimmat aarteeni. Rakastan vanhoja valokuvia ja niiden ainutlaatuista tunnelmaa, aikoja jotka eivät koskaan enää palaa. Nämä kolme kuvaa sukulaisistani ovat vain lainassa äidiltäni, jotta saan ne skannattua jälkipolville.
Suosikkini näistä on kuva jossa äitini isä, eli vaarini, poseeraa yhdessä veljiensä ja siskojensa kanssa, kaikki niin nuorina ja iloisina. Muistan kun pikkutyttönä tuijottelin kuvaa melkein silmät soikeina. Varsinkin yksi vaarini veljistä, Pertti, oli mielestäni niin uskomattoman komea, aivan kuin nuori Tapio Rautavaara. Ja uskokaa pois, pienen Katjan mielestä se oli jotain se.
Haurain aarre on tämä vanha kirje, jonka vaarini kirjoitti sedälleen juuri talvisodan päätyttyä keväällä 1940, ollessaan vasta 13-vuotias poikanen. Kirje päätyi äidilleni jokunen vuosi sitten ja hän nyt vuorostaan luovutti kirjeen minulle säilytykseen. Kirje on kulkeutunut näiden melkein 69 vuoden aikana iso-isosedältäni isosedälleni ja sieltä siis edelleen äidilleni ja nyt minulle. Tulen pitämään siitä hyvää huolta.
Vanha Kalevala Korun rintaneula kuului aikoinaan yhdelle isotädeistäni, joka antoi sen äidilleni tämän ollessa nuori. Nyt Suomessa ollessamme äitini luovutti rintaneulan minulle. Minä suhtaudun niin tunteella tällaisiin sukuun liittyviin tarinoihin, kuviin ja esineisiin. Ne ovat sitä arvokkainta perintöä jota rahalla ei voi korvata.
Tässä samalla toivottelen teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!
Precious treasures. Old photos of my relatives and a letter my grandfather wrote in 1940 when he was just 13 years old.
Happy New Year to you all!
Crocuses are also in full bloom in our garden and tulips and perennials are coming up. I just love this time of the year when everything is coming alive again, including me :-) 
This object caught my eye at a Christmas market in Helsinki. Officially it is a fruit bowl, but I am not planning to cover its gorgeous curvy shapes with a pile of fruit. Who knows, might even hang it on a wall. The blacksmith himself was at the market stall and you could watch him work his magic. It looks so easy when done by a professional.
First couple of days we spent in Helsinki, seeing relatives, shopping at Christmas markets etc. We arrived to my hometown Kotka yesterday evening and were so knackered we slept over ten hours last night! Mind you, it is so dark outside we feel we could hybernate like bears for couple of weeks. But I better start wrapping Christmas presents now as I do not want to leave it to the last moment...
Ja sitten sillä paremmalla kotimaisella. Toistaiseksi loma Suomessa on sujunut ok. Lunta ei tosin ole ja näyttää siltä ettei sitä tule jouluksikaan. Harmi juttu sillä toivoimme niin paljon kunnon valkoista joulua. Katsotaan miten käy. Vielä on hieman toivoa.
Loman alussa vietimme pari päivää Helsingissä sukulaisia tavaten, joulumarkkinoita kierrellen jne. Kotkaan saavuimme eilen illalla ja olimme niin väsyksissä että nukuimme yli 10 tuntia viime yönä. Ulkona on niin pimeää että voisimme nukkua talviunta kuin karhut konsanaan. Mutta nyt pitää alkaa paketoimaan joululahjoja, sillä en halua jättää sitä hommaa viime hetkeen. Oikein hyvää viikon jatkoa teille kaikille! :-)
