Vaaleanpunaiset linssit

Näiden kuvien perusteella on tultu viime aikoina katseltua maailmaa melko vaaleanpunaisten linssien läpi; sekä sisällä että puutarhassa. Minä en ikinä voi vastustaa pionikimppua, oli väri sitten mikä tahansa. Nämä pionit toi mies mukanaan kauppareissulta, kyllä hän aina välillä osaa yllättää ;-) Ja tietää tietty että pionit ovat yhtiä lempikukkiani.

Sain muuten hieman satikutia mieheltäni edellisen postauksen johdosta, kun mies ei mukamas ollut tarpeeksi edukseen postauksen 2. kuvassa. Sanoi minulle "Why do you post pictures like that? My bum looks HUGE in that picture!". Yritin vakuutella poloiselle että ei se takapuoli näytä yhtään liian isolta :-D Nyt hän on jo muutamaankin kertaan kelaillut postauksen kuvia epäuskoinen ilme kasvoillaan "Does my bum really look THAT big?! Nooo...really?!". Eli kyllä nuo miehetkin osaa joskus olla turhamaisia, ei ole vain meidän naisten yksinoikeus. Pian taitaa sensuuri iskeä näihin minun kuviini ;-)

Puutarhassamme kukkii parhaillaan kärhö nimeltä "Piilu", jossa on kerrassaan upea pinkki kukinto. Varsinkin nuo kerrotut kukat ovat mielestäni mahdottoman sieviä. Eilen ja tänään on valitettavasti sataa lotkottanut aamusta iltaan, joten ei olla päästy istuskelemaan ja puuhastelemaan tuolla ulkona. Meneehän se vapaapäivä näinkin... sateenropinaa kuunnellessa.

Hyvää loppuviikkoa teille kaikille! Toivotaan että ilmat pian taas lämpenevät sekä siellä Suomessa että täällä Alankomaissa :-)

Terkuin, Katja

Patioprojekti (melkein) finaalissa

Jee, kerrankin meillä edistyi projekti melko haipakkaan tahtiin: materiaalitoimitus tuli maanantaina;  lauantaina pation uusi aita oli jo pystyssä ja sunnuntaihin mennessä jo maalattukin :-) Ihanaa päästä VIHDOINKIN eroon tuosta kaameasta pinkistä sementtiaidasta, joka erottaa meidän pation naapureista. Tai siellähän se sementtiaita vielä on, mutta visusti katseilta piilossa :-) Minä tietty halusin lauta-aidasta rauhallisen harmaan ja nyt kyllä ainakin minun silmäni lepää. Tosin näissä minun kuvissani väri näyttää enemmän siniseltä, mutta harmaa se on kun paljaalla silmällä katselee; syytän kuvaajan kuvaustaitoja :-P

Tästä lähdettiin liikkeelle; mies ja appi työn touhussa

Ja sitten hieman harmaata maalia pintaan
Ja lopussa kiitos seisoo, eli tässä (melkein) valmis lopputulos. Tuon kangasuolin tilalle olen vielä hankkimassa jotain mukavaa letkeätä puista puutarhatuolia. Hiukan on tässä vaiheessa kolhon näköistä, sillä istuttamamme kasvit ovat vielä  auttamattoman pieniä, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja kyllä niistä vielä tulee isot ja rehevät. Puksipuuta ja murattia on paljon ja sekaan mahtuu myös yksi ikivihreä Viburnum. Jokin köynnöskasvi tuohon aidan keskivaiheille olisi kiva. Niin ja muutama kynttilälyhty pitää vielä ripustaa, mutta odotellaan ensin maalin kuivumista :-)

Viimeisellä puutarhakeskusreissulla minuun iski pieni suuruudenhulluus ja ostin patiolle päärynäpuun! Ihanaa! Muutaman vuoden kuluttua pääsee toivottavasti istuskelemaan päärynäpuun katveessa :-)

On se aita harmaa, uskokaa pois!

Piskuinen päärynäpuumme

Ensi viikolla minulla onkin vain 1.5 päivää töitä ja sitten loppuviikko lomaa. Luksusta! Ehtii sitten enemmän bloggailemaankin :-) Ihanaa aurinkoista sunnuntai-iltaa; Suomi voittoon lätkässä! Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen ja hyvää alkavaa viikkoa.

Terkuin, Katja

Vanhojen verhojen uusi elämä

Että näin pääsi käymään vanhoille ruokailuhuoneen verhoillemme; saivat uuden elämän puutarhatuoleina :-) Noissa meidän puutarhatuoleissa on todella mukava istua, mutta vanhat päälliset olivat jo täysin puhkikuluneet ja epätoivoisina olemme yrittäneet etsiä uusia samanlaisia, huonolla onnella. Kun siis ruokailuhuoneemme verhot menivät vaihtoon, minulla yhtäkkiä syttyi lamppu....

Vanhat verhot, joista en ikinä edes tykännyt, ovat TODELLA tukevaa kangasta ja ajattelin että mitä jos niistä saisi tehtyä uudet tuolinpäälliset. Ei muuta kuin vanha päällinen verhojen kera paikalliselle räätäli-ompelijalle ja hän käden käänteessä väsäsi nämä uudet päälliset vanhojen mittojen mukaan; hinta yhteensä 50 euroa, eli ei paha. Minä niin tykkään kun pääsee kierrättämään ja vaikka verhokangas olikin verhoina suorastaan inhokki, niin passaa minulle oikein hyvin tässä uudessa muodossaan :-)

Tällainen utelias pieni kaveri istuskeli hetken tuolin selkänojalla katsellen mitä ihmettä minä oikein puuhaan kun heiluin kameran kanssa ympäri puutarhaa. Ihan selvästi on poseeraustaidot hallussa :-)

Tänään on nautittu kybällä auringosta, hyvästä kirjasta ja päärynämehusta janonsammuttajana. Sääli että huominen ei ole vapaapäivä... Melkein synti istua toimistossa neljän seinän sisällä tällaisilla ilmoilla, mutta ei voi minkään. Muuten, edellisen postauksen syreeni/sireeni "kysely" taisi mennä aika 50/50; hyvä etten minä ole ainoa sireeni-immeinen ;-) Ihanaa aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille!

Aurinkoisin terkuin, Katja

Syreeni vai sireeni?

Juu, minä tiedän että virallisesti sireeni huutaa katolla ja syreeni on kukkiva pensas, mutta minä olen Kotkasta kotoisin ja siellä kun näistä kukkivista pensaista puhutaan niin se on aina ollut "sireeni". Tässä on varmaan alueellisia ja murteellisia eroja. Entäs sinä? Onko tämä kaunokainen sinulle syreeni vai sireeni?

Meidän ainokainen kukkii ja tuoksuu parhaillaan ihanasti. Ikävä kyllä viime päivinä ilma on ollut mitä kamalin; vettä lotkottaa taivaan täydeltä ja myrskytuuli puhkuu siihen malliin että pian tuo poloinen sireenikin napsahtaa poikki. Tuntuu ihan syksyltä ja puutarhahommat tietty seisovat kun ei tuolla kaatosateessa viitsi möyriä. Loppuisi sateet ja puhurit että pääsisimme pergolan pystytykseen! Tässä on kuulkaas meikäläisen (olematon) kärsivällisyys koetuksella :-) 

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Toivottavasti kaikilla äideillä, mummoilla, mammoilla ja mummeilla on ollut aivan ihana Äitienpäivä :-) Hyvää alkavaa viikkoa ja kiitokset kommenteistanne edelliseen postaukseen!

Terkuin, Katja

Usvainen viikko

Heissan! Ajattelin vain ilmoitella että hengissä ollaan :-) Tämä viikko on mennyt hieman usvassa. Ensinnäkin olen jostain syystä nukkunut todella huonosti ja sen päälle töissä on ollut kiirettä (olisi vappuvapaille ollut käyttöä, mutta kun ei täällä vappua tunneta), joten iltaisin olen ollut täysin kuitti aivokäyrän näyttäessä melko suoraa viivaa. Ja kuinkas ollakaan, ihana blogilandia on taas jäänyt paitsioon. Pinterestissä olen hieman pyörinyt, se kun on just sellaista sopivan aivotonta hommaa jota voi tehdä puoliunessa & aivot jäässä :-) Iltaisin olemme mieheni kanssa istuneet sohvaperunoina silmät soikeina Netflixiä tuijotellen, mies kun on myös ollut aika väsy, ja hommat tietty seisoo. Voitte vain kuvitella millaisessa kaaoksessa kotimme on juuri tällä hetkellä, villakoirien ja vaatepinojen pyöriessä nurkissa... Pitää vain toivoa ettei tule yllätysvieraita ;-)

Tuli taas ostettua patiolle lisää tuota puksipuuta; meillä kun sitä ei vielä mukamas ollut tarpeeksi. Tätä tahtia joudumme pian raivaamaan tiemme valtavan puksipuuviidakon läpi. Nuo meidän terrakottaruukutkin kaipaisivat pesua/puhdistusta, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa, joten suonette anteeksi ruukkujen vihreät möhnät :-)

Ja lopuksi kuva meidän piskuisesta karviaispensaasta, jonka hankimme viime vuonna. Odotan aivan into piukeena noita karviaisia, ne kun ovat suurta herkkuani. En olisi uskonut että pensas alkaisi jo ensimmäisenä vuotena tuottamaan satoa! Jee! :-)

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti ja kamala väsy on vieläkin, mutta eiköhän tuosta ensi viikosta selvitä. Perjantaina on onneksi vapaapäivä. Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille ja isosti kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! ♥

Terkuin, Katja