Kevättä odotellessa

Taloamme vastapäätä olevalla pellolla on käynyt viimeisen viikon aikana kova vilske kun ovat istuttaneet kukkasipuleita ensi kevättä varten. On tuossa hommassa kyllä uskomattoman monta työvaihetta, mutta ihan kaikkea ei vielä ole pystytty koneistamaan... Kaikki esivalmistelut ja kukkasipuleiden levitys hoidettiin vielä traktorin & erinäisten lisähärveleiden avulla, mutta näköjään siihen varsinaiseen istutukseen tarvitaan edelleenkin ihmiskäsiä.

Olen asunut Alankomaissa pian 10 vuotta, mutta en ole koskaan aikaisemmin nähnyt miten sipulit hoidetaan mullan alle. Ovat aina tehneet nämä hommat viikolla kun minä olen ollut töissä, mutta nyt kerrankin ko. homma sattui lauantaiksi. Nähdessäni tuon alla olevan härvelin ensireaktioni oli "mitä ihmettä?!" sillä on tuo kyllä aikamoinen viritys, vai mitä olette mieltä? Traktorin edessä killui hihnoista kaksi ihmistä ja takana neljä; kuin kypsät melonit konsanaan. Jos minut laitettaisiin noista hihnoista roikkumaan niin en varmasti voisi vastustaa kiusausta vaan alkaisin automaattisesti tekemään kuivauintiliikkeitä ;-)

Lopuksi vielä olkikerros suojamaan sipuleita ja koko operaatio on viimeinkin valmis. Minusta sipulit näyttivät vahvasti tulppaaneilta, mutta katsotaan mitä pukkaa ylös ensi keväänä, eli sitä kevättä odotellessa :-)

Oikein hyvää viikonlopun ja syksyn jatkoa teille kaikille!
Terkuin, Katja

Hetken mielijohteesta

Hei taas! Melkein viikko vierähtänyt taas niin haipakkaan tahtiin että ihan hirvittää. Bloggailemaan en ole ehtinyt laisinkaan, enkä edes vierailemaan teidän blogeissanne. Kumma miten se huono omatunto alkaa heti kolkuttamaan...

Niistä hetken mielijohteista. Vasta viikko sitten narisin että koskakohan oppisin ostamaan järjellä enkä vain hetken mielijohteesta, mutta viime torstaina TAAS jäi järki kotiin ja sorruin turhuuksiin. Vierailin pitkästä aikaa Lifestyle-putiikissa ja heillä oli näitä "tuikkutaloja". En yksinkertaisesti voinut vastustaa kun mukailivat niin söpösti hollantilaista arkkitehtuuria. Malleja oli useampi, mutta ostin vain yhden. Hieman tekisi mieli ostaa toinenkin eri mallinen (hullu mikä hullu), mutta kun ei tälle yhdellekään tahdo edes löytyä paikkaa... Minne minä pian joudun tämän kasvavan rompekasani kanssa?!

Sain viimeinkin heivattua pois tällä pikkupöydällä olleen Madonnan lasikupuineen; oli tuossa nököttänyt jo parisen vuotta (juu, meillä tämä sisustus muuttuu TODELLA hiljakseen), joten olin jo lopen kyllästynyt sitä katselemaan. Tähän hätään laitoin tilalle tällaisen valkomarjaisen kasvin (Gaultheria Mucrorata?!) ja jopas tuli melkein jouluinen tunnelma...

Tämä on taasen hieman "köyhempi" postaus, mutta seuraavalla kerra yritän laittaa enemmän kuvia. Saimme tänään paketin Suomesta; äitini lähetti mm. Fazerin suklaata (nam!) ja muutaman "Talo & Koti" -lehden, joiden seuraan nyt siirryn. Huomasin että noissa numeroissa esiintyy useampikin tuttu bloggari :-)

Tuhannet kiitokset kommenteistanne edelliseen postaukseen ja tunnelmallista viikonlopun jatkoa teille kaikille!
Terkuin, Katja

Hämäriä syyspäiviä

Hyvää tiistai-iltaa teille kaikille. Täällä "nautiskellaan" syksystä hollantilaiseen tapaan. Meillä on sataa lotkottanut viime viikon perjantaista lähtien eikä loppua näy. Harmi vain että maalari ehti juuri viime torstaina aloittaa meidän yläkerran ikkunoiden maalausprojektin (sisältä & ulkoa) ja nyt se projekti on jumissa kunnes nämä sateet loppuvat. Katsotaan pitääkö odottaa ensi kevääseen asti!

Tällaisina hämärinä syyspäivinä polttelen kynttilöitä melkein aamusta iltaan; sellainen 100 kappaleen tuikkukynttiläpakkaus ei meillä kauaa kestä. Nämä sinkkiset kynttilälyhdyt ostin alunperin pation puolelle, mutta syyssateiden myötä toin ne sisätiloihin. Ruokailuhuoneen köyhänmiehenhopeiset tuikkulat saivat viimeinkin kyytiä; kuten jo aikaisemmin todettu, pienikin vaihtelu virkistää :-)

Tällaiset tunnelmat meillä oli tänään tuolla ulkona, koko päivän; synkkää ja tummaa kun sadepilvet vyöryivät mereltä päin...

Toivottavasti siellä Suomen päässä olette päässeet nauttimaan hieman aurinkoisemmista ilmoista. Tosin olin jostain lukevinani että sinne olisi jopa lunta luvassa?! Mutta hyvää viikon jatkoa joka tapauksessa :-)
Terkuin, Katja

Puristaako kenkä vai järki?

Nämä vanhat kengänvenyttäjät ovat niitä ostoksiani Haarlemin antiikkimarkkinoilta. Puoliksi kehuskelin siinä aikaisemmassa markkinapostauksessani että pidin pääni kylmänä ja ostin mukamas vain juttuja jotka "todella kolahtivat". Ja bah sanon minä! Täyttä puppua ja nämä taitavat todellisuudessa tipahtaa siihen alati kasvavaan kategoriaan "turhat ostokset".

Kyllähän minä tykkään näiden ihanasta patinasta, mutta kun ei näille tahdo millään löytyä paikkaa, varsinkin kun ovat melkein kanootin kokoiset...

Koskahan sitä oppisi ostamaan juttuja järjellä eikä vain hetken mielijohteesta? Jos totta puhutaan niin meikäläisellä voisi olla enemmän käyttöä "järjenvenyttäjälle" kuin tällaisille kengänvenyttäjille, jotka ovat vielä väärää kokoakin. Tuon kauniin ranskalaisen kirjan vuodelta 1828 sain jo aikoja sitten appiukoltani, koska hän tietää minun tykkäävän kaikenlaisista vanhoista esineistä. Sille onneksi löytyy aina paikka :-)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Emme ole saaneet kotona mitään mielenkiintoista aikaiseksi, joten tämä oli tällainen pula-ajan postaus. Meille on muuten vihdoinkin syksy saapunut oikein kunnolla; ilmat ovat viilenneet ja sateet alkaneet. Mies sai kauppareissulle ohjeet tuoda kaakaota ja kermavaahtoa, sillä tällaisten koleiden syyspäivien fiilarit paranevat huomattavasti kun kädessä höyryää kuppi kuumaa kaakaota kermavaahdolla höystettynä (päivän kahvikiintiö on jo täynnä!) :-)

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa viikonlopun jatkoa! ♥
Terkuin, Katja

Musta on tullu kahvihullu

Tuon edellisen ankeamman postauksen jälkeen ajattelin että nyt tarvitaan ripaus piristävää punaista tuolta meidän keittiön puolelta, joutavanpäiväisen höpinän kera. Olen ollut koko ikäni vannoutunut teenjuoja; kahvia join melkein puoli-irveessä tilanteissa joissa tarvitsin pikaisen stujun kofeiiniruiskeen. Muutaman Britanniassa vietetyn vuoden jälkeen minä olin jo suorastaan FANAATTINEN teenjuoja; ja mitä mustempaa & vahvempaa, sen parempi.

Mutta kun tämä Nespresso masiina saapui taloon vajaat pari vuotta sitten, minusta kuoriutui yllättäen kahvihullu. Tosin kofeiinilla on minuun vieläkin voimakas vaikutus ja mies kyllä huomaa milloin olen "kofeiiniyliannostuksen" vallassa kun alan pyörimään täällä kotona kuin hyrrä ylikierroksilla siirrellen kukkaruukkuja, kynttilänjalkoja ja muuta sälää päättömästi paikasta toiseen, kädet lievästi täristen... Kulmakarvojen kohotus ja sarkastinen "Montas kuppia kahvia olet tänään jo juonut? Kannattais kenties vähentää..."

Mutta kun niitä eri makuja on niin kiva ja helppo maistella; kuppi kupin perään. Kapseli masiinaan, napin painallus ja muutamassa sekunnissa kupissa höyryää ns. "tavallisten" makujen lisäksi vaikkapa vaniljan, hasselpähkinän, karamellin, kirsikan, kookoksen tai suklaanmakuinen kahvi. Nam :-)

Meiltä löytyy tätä Iittalan "Taikaa" sekä punaisena että mustavalkoisena; olisi varmaan ne kaikki värit jollei tuo mies olisi minua hieman toppuutellut, mutta kun tykkään tästä sarjasta niin paljon :-)

Alla oleva Douwe Egbertsin retro kahvimylly on meillä vain koristeena, kun ei tuon Nespresson kanssa tarvitse niitä kahvipapuja jauhaa. Sellaista vanhempaa versiota olisi tehnyt mieli, mutta kun tämä sattui kohdalle ja vielä hyvään hintaan, niin pakkohan se oli ostaa koska jo värien puolesta osui kuin nyrkki silmään tuonne meidän keittöön.

Sain Pialta Kolmen Koti Rannikolla -blogista "Uusi kuvakulma" haasteen. Nyt sattui niin hassusti että tämän haasteen toteutin jo joskus elokuun lopulla (harvinaista kun yleensä minulta jää kaikki haasteet tekemättä), mutta kiitos kovasti Pia että ajattelit minua :-)

Erittäin mukavaa viikon jatkoa teille kaikille! Ja vielä kerran tuhannet kiitokset hyvistä kommenteistanne tuohon pieneen vuodatuspostaukseeni :-)
Terkuin, Katja

Kuplassa elämisestä

Nyt tulee meikäläisen blogissa harvinainen vuodatusvaroitus, eli lue postaus omalla riskillä. Välillä vain tulee tunne että koska asun täällä Alankomaissa, elän tavallaan oman pienen kuplan sisällä, mitä tulee sukulaisiin ja ystäviin. Esimerkiksi naamakirjan pitäisi helpottaa yhteydenpitoa etäisyyksistä piittaamatta, ja toki se tavallaan niin tekeekin, mutta mielestäni yhteydenpito tuppaa sen välityksellä jäämään hyvin pinnalliseksi. Vai olenko ainut joka ajattelee näin? On niin helppo vain klikata "tykkää" statuspäivitykseen (silloin kun itselle sopii) sen sijaan että TODELLA keskustelisi ko. ihmisen kanssa kasvotusten ja pysähtyisi kysymään "Hei, miten sulla OIKEASTI menee?".

Se kuplassa elämisen tuntu tulee siitä että suvun ja ystäväpiirin ilot sekä surut tuntuvat niin kamalan etäisiltä; sama kuin asuisin vaikka Mars planeetalla. Olisi IHANAA jos voisi olla fyysisesti enemmän "läsnä", sekä hyvässä että pahassa, mutta... tämä noin 1500 kilometrin etäisyys tuntuu ajoittain sekä luissa että ytimissä. Ja pakko katsoa myös peiliin ja tunnustaa että itse olen joskus tosi huono pitämään yhteyttä sen pinnallisen naamakirjan ulkopuolella; onhan puhelin ja sähköpostikin keksitty :-)

Yllä vasemmalla vaarini söpönä nuorena miehenä

Mutta se nyt vain on niin, modernista teknologiasta viis, että esim. surun keskellä puhelimessa lausutut sanat "mä olen niin pahoillani" ei ole sama kuin kasvotusten lausutut sanat "mä olen niin pahoillani" ja sen päälle annettu tiukka halaus. Tai niin yksinkertainen asia että voisi esim. pirauttaa pian 94-vuotiaalle isotädilleni (sille ainoalle joka vielä on jäljellä ja joka muuten ei ole naamakirjassa) ja huikkaista "Hei, Katja täällä. Mä tulen tänään piipahtamaan ja käväisen sulle samalla ruokakaupassa. Mitä sä tarvitset?".

Että joo, tästä tuli nyt hieman synkempi vuodatuspostaus, mutta viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista ikävää tuolla koto-Suomen päässä koskettaen varsinkin meidän sukua ja se pistää väkisinkin ajatukset pyörimään päässä. Tämä fyysinen etäisyys vain joskus riepoo suorastaan kybällä ja huumori loppuu kesken.

Näillä ajatuksilla tällä kertaa. Seuraavalla kerralla lupaan mennä positiivisemmissa tunnelmissa :-)
Kaikesta huolimatta, oikein hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille! Ja tuhannet kiitokset kommenteistanne edelliseen postaukseen. Uudet lukijat ovat myös lämpimästi tervetulleita :-)
Terkuin, Katja

Minituunaus

Minituunaus, tai oikeammin "minein" tuunaus ikinä. Sanoisin että suorastaan säälittävää edes esitellä tällaisia ns. "tuunauksia", mutta alkoi jo nolottamaan tämä meidän saamattomuus (varsinkin kun lueskelee teidän blogeistanne kuinka ahkeria olette) ja piti siis tikusta vääntää asiaa.

Ostin tuon puisen kynttilänjalan suunnilleen eurolla Kotkan kierrätyskeskuksesta muutama vuosi sitten. Maalasin sen aluksi valkoiseksi (kuinkas muuten), mutta nyt iski pakottava tarve maalata se mattamustaksi ja pakko todeta että kyllä siihen tuli HUISIN paljon enemmän särmää. Minä tykkään :-)

Roosat tyynynpäälliset ovat siirtyneet kaappien kätköihin odottelemaan seuraavaa kevättä/kesää ja niiden tilalle tuli tuota turvallista valko-musta-harmaata raitaa. Huomasin juuri että sohvanpäällinenkin kaipaisi kipeästi pesua; on pian samanvärinen tuon kynttilänjalan kanssa, mutta mutta... kuten jo todettu, olen saamaton vätys.

Meillä oli muuten tänään lämpöä yli +20C, eli melkein T-paitakeli näin lokakuun kunniaksi. Toivotaan että samanlaiset kelit jatkuvat koko viikonlopun... Mutta nyt siirryn tuonne sohvannurkkaan miehen seuraksi. Leppoisaa ja tunnelmallista viikonloppua teille kaikille! :-)
Terkuin, Katja

Viikon kuulumiset

Hei taas! Minä en ymmärrä miten nämä päivät rientävät niin nopeasti... nyt eletään jo lokakuuta. Teidän blogeissakaan en ole ehtinyt käymään viime päivien aikana; epäkohta joka pitää mitä pikimmin korjata :-)

Vihreitä tunnelmia - tykkään kovasti tuosta Tynellin Aurinkopullosta

Viime lauantai meni shoppaillessa ja ilta ihan relatessa, en edes aukaissut konetta (tekee muuten joskus hyvää). Sunnuntaina oli upea aurinkoinen syyspäivä, joka hurahti täysin tuolla puutarhan puolella; pitäisi tuo puutarha ja patio saada pikkuhiljaa syksy- ja talvikuntoon.

Näissä kuvissa pitäisi jo näkyä valkoiseksi maalattu pergola siinä kohdassa missä tavallaan "astutaan" itse puutarhan puolelle. Materiaalit hankittiin jo keväällä, mutta kun ei vain olla saatu aikaiseksi... Ensi keväänä sitten ;-)

Puutarhan syysvärejä ja viidakkotunnelmaa

Sunnuntai-iltana fiilistelimme katsellen Peter Gabrielin konserttitaltiointia, valmistautuen maanantai-illan keikkaan. Eilen pääsin VIHDOINKIN näkemään Peter Gabrielin livenä kun hän heitti "Back To Front" keikan Amsterdamissa ja voi että oli hyvä! Vuosien odotus palkittiin ja ajoittain sain pyyhkiä ihan liikutuksen kyyneleitä :-)  Upea artisti, upea bändi ja hieno lavashow. Alla olevat kuvat ovat mieheni ottamat. Tänään ollaan oltu silmät ristissä kahvin orjana kun pääsimme nukkumaan vasta pikkutunneilla, mutta oli se sen arvoista.

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Tämä nainen tarvitsee lisää kahvia... Oikein hyvää lokakuun ja viikon jatkoa teille kaikille! :-)
Sledgehammer terkuin, Katja