Suomalaisena olen niin tottunut ns. "kotirauhaan", eli oven takana ei pahemmin muut kolkuttele kuin sukulaiset ja ystävät. Täällä Alankomaissa on asiat hieman toisin ja tuntuu että vähän väliä ovikello soi jos mistäkin syystä; kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt vuorollaan, Jehovan todistajat, pakettikuriirit tuoden naapureiden paketteja jos he eivät ole itse kotona, naapurit pakettejaan hakiessaan, koululaiset erinäisillä tempauksillaan jne. Ehkä olen hieman erakkoluonne kun minua tuollainen trafiikki häiritsee, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Minusta taitaa tulla sellainen kärttyinen vanha akka joka kävelykeppi sojossa sättii näitä "kotirauhan häiritsijöitä" ;-)
Ainut ovikellonsoitto jota yleensä oikein innolla odotan on kukkakauppiaat. He ovat yleensä nuoria tyttöjä tai poikia jotka viikonloppuisin kauppaavat kukkia ovelta ovelle keräten itselleen taskurahaa. Ikinä en voi vastustaa ja yleensä tulee ostettua sylintäydeltä kauniita leikkokukkia. Alakuvien valkoinen ruusukimppu on yksi esimerkki ja koko komeus vain 5 eurolla :-)
Helmililja eli Muscari on aina yhtä ihana. Tällä kertaa en löytänyt valkoista Muscaria, mutta sininen on myös niin sievä.
Kevät on virallisesti saapunut Alankomaihin; aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja krookuksemme puskevat maasta kovaa vauhtia! Koreanonnenpensaan eli Forsythian nuput ovat jo ihan keltaisia, mutta en saanut niistä kunnon kuvaa tässä kirkkaassa auringonpaisteessa. Päivätkin ovat pidenneet oikein roimasti :-)
Tässäpä tämä tällä kertaa. Tämä kärttyinen akka toivottelee kaikille oikein hyvää viikonloppua!