maanantai 18. helmikuuta 2013

Naisen oikullinen mieli

Toisin sanoen, meidän ruokapöytäprojekti. Kuten sanottu, tällä pöydällä on pitkä tarina jonka lupasin kertoa, kuvien kera. Rakas mieheni ei siis ole lämmennyt ajatukselle maalata/vahata pöytälevy valkoiseksi ja syyt löytyvät tästä tarinasta.

1. Tästä lähdettiin liikkeelle kun tammikuussa 2005 muutin tähän taloon, joka oli mieheni sisustama poikamiesboxi. Sisustuksen päävärit olivat musta, tummanruskea ja tummansininen.

2. Mies itsekin myönsi että talon yleistunnelma on ehkä hieman liian synkkä, varsinkin kun lattiatkin ovat niin tummat, ja siitä alkoi meidän ruokapöydän (ja muiden huonekalujen) tuunausprojekti. MINUN ehdotuksestani päädyimme pöydän kanssa kaksisävyiseen ratkaisuun, eli jalat maalattiin valkoisiksi ja pöytälevy käsiteltiin puunväriseksi. Pöytä on tehty vanhasta tiikistä jonka pinta on kaikkea muuta kuin tasainen. Tuon alkuperäisen tummanruskean käsittelyn poishiominen oli suorastaan pirullinen homma!


3. ja 4. Pöytälevy hiottiin siis työllä ja tuskalla, jonka jälkeen mieheni käsitteli sen öljyllä ja vahalla. Ennen öljyämisen aloittamista hän kysyi "Oletko nyt ihan varma että tämä on se värisävy jonka haluat?". Johon minä tokaisin "No tottakai olen! Tämä on JUST se väri mikä mulla oli mielessä, ihan TÄYDELLINEN!".

5. Ja tältä pöytä siis näyttää tällä hetkellä. Huomatkaa myös lattian punertava sävy; ei siis ihan natsaa. Mutta jos edes YRITÄN ehdottaa pöytälevyn uudelleen hiomista ja joko a) maalaamista valkoiseksi tai b) vahaamista valkoiseksi, tulee mieheltä täystyrmäys. Pintaa ei kuulema käsitellä uudestaan piiiiitkään aikaan; en ole varma tarkoittaako käsite "piiiiitkä aika" kuukausia vai vuosia. Ja tietysti hän muistaa muistuttaa kuinka pöytä oli mielestäni TÄYDELLINEN kun saimme sen valmiiksi :-P  Mutta kun se naisen (oikullinen) mieli voi muuttua.... Että näin meillä. Pisteet kuitenkin miehelleni joka niin kiltisti toteuttaa suurimman osan toiveistani :-)


Hmmm kenties joku hieman vähemmän kellertävä/punertava puunvärikin menisi?! Mutta joka tapauksessa, hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille! Ja iso kiitos kommenteista edelliseen postaukseen ♥

14 kommenttia:

Intianminttu kirjoitti...

Kaunis lopputulos!

Vilhelmiina kirjoitti...

Pöydän muutos on niin suuri ja upean uuden ulkoasun saanut! :)

Mä tunnistan tossa niin itteni: "Tää on just TÄYDELLINEN nyt!!!" sitten hetken päästä haluiskin jo ihan muuta. :D voi meiän miehiä! :) Ihanaa viikkoa!! :)

Katja - Bag End kirjoitti...

@Intianminttu: Kiitos :-) Tosin toiveena olisi että projekti jatkuisi...

@Vilhelmiina: Juu, ei ole ensimmäinen eikä ehkä viimeinenkään kerta kun mieli muuttuu. Miten voikin jokin yhtenä hetkenä tuntua ainoalta mahdolliselta ja oikealta ratkaisulta ja muutaman viikon kuluttua sitä katselee tyyliin "mitä ihmettä mä oikein ajattelin?!" ;-)) Nostan hattua miehelleni ;-)

Lovviisa kirjoitti...

Jos se täyvellinen täyvellisyys tekis meistä totisia, elikkä eläköön se sopiva epätäyvellisyys :)

Irmastiina kirjoitti...

Kallistun vähän...siis ihan pikkuriikkisen, miehesi kannalle...pöytä on juuri noin ihan kaunis..:D
Tietty valkoinenkin olisi hyvä....:))

Katja - Bag End kirjoitti...

@Lovviisa: Ei hätää, meidän kotona ei ikinä ole mikään täydellisesti, muuta kuin emäntä (ainakin melkein) ;-)

@Irmastiina: No juu, kyllä minäkin sitä kokonaan valkoista hieman vierastan, tässä meidän kokonaisuudessa. Ehkä hieman rauhallisempi puunväri sitten... Katsellaan ja maistellaan :-)

Sirkka kirjoitti...

Ymmärrän hyvin miehesi vankkaa päätöstä, sillä kovan urakan hän siinä teki. Ymmärrän myös hyvin sinun kantasi:) niin tutun oloista!
Pöytä on mielestäni kaunis samoin kuin kokonaisuuskin. Eipä sitä koskaan tiedä jos vaikka miehen mieli muuttuu aikojen saatossa:) tai sitten sinun mielesi:))
Meillä on vanha pöytä siis vanhasta puusta, vaaleat molemmat pöydät, mutta puu paistaa läpi. Useaankin kertaan pyyhittyäni sitä kostealla puun sävy tulee vain esiin entistäkin selvemmin klommoineen. Vaikkakaan kuvissani ne eivät näy.
Annetaan roppakaupalla miehille pisteitä halauksineen! On ne niin hyviä ja kultasia!

Aurinkoisin mielin ja hymyilevin ajatuksin:)

Minttu kirjoitti...

Kaunis tuo teidän pöytänne!
Minäkin halusin yhdessä vaiheessa koko valkoisen keittiön pöydästä. Mies ei. Tosin mökillä on koko valkoinen pöytä että se ehkä lohdutti minua. :)
Ja kun naisia ollaan niin se tuuli meni sitten ohi... ;D

Annele kirjoitti...

Pöydästä tuli todella kaunis :), mutta aina voi ehdottaa uutta muutosta :)).

Katja - Bag End kirjoitti...

@Sirkka: Annetaan niille ihanille miehille pisteet halauksineen :-) Ja tuolla mun miehellä on myös taipumus muuttaa mieltään. Hän vain esittää ne mielenmuutokset tyyliin "kuule kultsi, mä sain ajatuksen" ja sitten toistaa idean jonka minä hänelle joskus kuukausi sitten kerroin ja jonka hän aluksi tyrmäsi täysin ;-)))

@Minttu: Pitää noiden miestenkin antaa esittää mielipiteensä ja joskus pitää sen päänsäkin; tasapuolisuuden nimissä :-)

@Annele: Kiitos. Jatkan sitä ehdottelua ja pehmittelyä ;-)

tiina kirjoitti...

Nyt vihdoin täällä kurkkimassa. Pöytä on oikeesti ihan täydellinen noin, todella kaunis. :)

Muuten, sinulla on todella kauniisti leikatut hiukset tuossa profiilikuvassasi, no ei tuossa lookissa muutenkaan ole mitään vikaa mutta kiinnitin huomioni hiuksiesi malliin kun taas mietin jos... ko leikkauttaisin omiani hiukan lyhyemmiksi.

Terkuin, tiina. :)

Katja - Bag End kirjoitti...

@Tiina: Kiitos kommentistasi ja klikkaamisesta lukijaksi :-) Tunnustan että juuri tällä hetkellä hiustyyli muistuttaa enempi menninkäistä, viimeisestä kampaajakeikasta on LUVATTOMAN kauan... Minulle tuo pituus vaihtelee, ollut kaikkea pitkän ja ihan lyhyen välillä. Juuri tällä hetkellä sellainen suunnilleen puolipitkä vaihe menossa :-)

tiina kirjoitti...

Itsellä tuosta omasta kuvasta poiketen on n. 10cm kasvanut lisää karvaa... joten trimmauksen paikka taitais olla. ;)

Tarjas Snowland kirjoitti...

Pöydästä tuli hieno, meillä pitäisi tehdä sama homma!