maanantai 23. elokuuta 2010

Hiiri jota ei saatu hengiltä

Taloomme on muuttanut kutsumaton vieras, jota myös Herra Hiireksi kutsutaan. Hiirulainen asustelee makuuhuoneen ja työhuoneen seinien väliin jäävässä tilassa, makuuhuoneen vaatekaapin takana. Aluksi ainoa riesa oli rapistelu ja hiirulaisen erittäin aktiivinen ja äänekäs yöelämä, mutta jonkin ajan kuluttua iski hajuhaitat.


Miten yksi pieni hiiri voi haista niin pahalle? Kun aukaisee vaatekaapin oven haju iskee vastaan kuin muuri, voimakkaana ja etovana. Siinä vaiheessa päätimme että Herra Hiiren on aika kohdata viikatemies mitä pikimmiten ja aloimme punomaan juonia sen päänmenoksi. Mieheni ensimmäinen ajatus oli porata useampi reikä vaatekaapin takaseinään ja ruiskuttaa niistä jonkinlaista rakennusvaahtoa seinän täytteeksi. Toinen ajatus oli porata vain pari reikää ja pudottaa niistä seinien väliin hiirille tarkoitettua myrkkyä. Ja pahoittelen jos eläinrakkaat ihmiset saavat näistä ajatuksista kauhunväreitä, mutta ette usko kuinka kaamea ja voimakas se haju on...


Appiukko sitten ehdotti yhden hieman isomman reiän poraamista vaatekaapin alaosaan, jotta hiiri pääsee vaatekaapin puolelle jonka lattialle laitamme joko myrkkyä tai hiirenloukkuja. Ehdotti hän myös kissan hankintaa, mutta siihen mieheni ei suostunut. Onko teistä kukaan nähnyt leffaa nimeltä "Hiiri jota ei saatu hengiltä" (Mousehunt)? No, meidän talossa on kehittymässä leffan jatko-osa... Tänä aamuna mies sitten porasi reiän seinän alaosaan, mutta ensimmäinen reikä meni hieman väärään paikkaan, joten tarvittiin toinen reikä. Onneksi se toinen reikä onnistui, ettei päädytty emmental-juusto effektiin.


Vain muutama sekunti reiän poraamisen jälkeen Herra Hiiri jo uteliaana kurkisteli vaatekaapin puolelle. Pakko myöntää että se on erittäin söpö ja pienoisin säälintuntein jatkoimme Operaatio Mousehuntia, hajun saattelemana. Mies laittoi kaapin lattialle pari hiirenloukkua makoisilla juustopaloilla höystettynä ja varmuuden vuoksi laitoimme sinne myös hiirenmyrkkylaatikon ja sitten suljimme kaapin oven ja aloimme odottelemaan.


Parin minuutin kuluttua kaapista alkoi kuulumaan melskettä kun Herra Hiiri juoksenteli innoissaan ympäri uutta reviirinlaajennustaan. Henkeä pidättäen jatkoimme odottelua ja kuuntelimme Herra Hiiren melskausta, mutta sitä odottamaamme "naps" ääntä ei kuulunut. Muutaman tunnin kuluttua aukaisimme oven ja sekä juustopalat että se myrkkyboxi olivat täysin koskemattomina (kuten ovat vieläkin, n. 7 tunnin kuluttua)! Me luulimme että yksikään hiiri ei voi vastustaa herkullista goudaa, mutta Herra Hiiri ei näköjään ymmärrä tällaisten kulinarististen nautintojen päälle. Jos loukut ja boxi eivät toimi, emme tiedä mitä kikkaa pitäisi kokeilla seuraavaksi?! Eli Operaatio Mousehunt jatkuu...

To my non-Finnish readers. Sorry about this all Finnish post, but from time to time I get the urge to write in my mother tongue. I promise to take you into account in my next post :-)

11 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Meillä hiiret ovat persoja kermajuustolle ja kalkkunaleikkeelle :) Saalista tulee näillä! Onnea jahtiin!
Aurinkoista syksyä!
t.Lissu

Unknown kirjoitti...

Meille tuli toissa talvena ilmastointikanavasta katolta ja pääsi saunan paneelien välistä sisään.Tämän sen tipahtaminen sattui yöllä enkä jaksanut alkaa tekeen mitään.Aamulla huomasin sen karanneen johkin ja näin silmänurkasta vilauksen.Hain viiden litran kattilan ja asetuin puolustusasemiin yläkerran sohvalle.Istuskelin viiden tunnin session hiljaa ja odottelin.Hiirulainen näyttäytyi aina välillä ja minä sen perässä juosten yrittäen saada kattilan sen päälle.Loppujen lopuksi onnistuin, kun iskin kattilan voimalla hiiren päälle häntä jäi väliin ja katkesi.Kuskasin hiiren kattilassa naapurin tontille:)
Meillä ei hiiret juokse silmille piru vie.Onnea taisteluun.

It's me kirjoitti...

Ja ja ...ikke niet begrijpen hoor !! hahahahhahha!!!.maar het zijn mooie foto's !!

Groetjes Ria....

Unknown kirjoitti...

Minä muuten olen nähnyt sen elokuvan joskus aikoja sitten, SE oli hauska, mutta uskon, että sinua ei tällä hetkellä naurata ollenkaan....ja toisaalta voi hiiriparka kun on eksynyt sinne taloon...noh..toivottavasti pääsette kuitenkin eroon kutsumattomasta vieraasta, meillä ei ole juuri hiiri näkynyt sen jälkeen kun naapurustoon muutti perheitä, joilla on ulkokissoja.
-Tuija-

pst..onnea metsästykseen.;=)

Anonyymi kirjoitti...

Hauska tositarina :))
Söpöjähän ne ovat, mutta jos haju on noin paha niin täytyyhän ne listiä tai häätää muualle.
Onnea metsästykseen !
-ä-
P.S Ihania kuvia!

Katja - Bag End kirjoitti...

@Lissu: Gouda ei näytä tälle hiirelle kelpaavan, mutta meillä on vielä Suomen tuliaisista Oltermannia jäljellä, joten pitänee kokeilla sitä ;-)

@Henrietta: No oli siinä sulla odottelemista ja aikamoinen kattilan läimäys :-O Mä en tätä meidän hiirtä kyllä halua vapaalle, vaikka sekin käväisi mielessä kun ajattelin että ehkä sen saa paremmin kiinni jos on makuuhuoneen puolella... mutta kun ei sitä koskaan tiedä.

@Ria: Dank je wel! Volgende keer ik schrijf ook in Engels ;-)

@Tuija: Juu se leffa oli hauska, mutta luulen että meidän tarinassa ei tule olemaan yhtä onnellinen loppu ;-)

Ja hiiri ei ole vieläkään tarttunut syötteihin... Oltermannia kehiin!

Mari kirjoitti...

Meillä mies meni kurkkimaan roskiskaapin taakse, niin sietähän hiiri kurkkasi vastaan ;) Hiirulainen meni sitten halpaan ihan vain koiranruokanappulalla...Onnea metsästykseen!

Katja - Bag End kirjoitti...

Kävin juuri tsekkaamassa ja kuivettuneet goudapalat ovat vielä paikoillaan. Koiranruokaa meillä ei valitettavasti ole, mutta pitää kokeilla sitä Oltermannia. Hiiri on tosin ollut hyvin hiljaa tänään. Jospa meinasi että hiirenloukot ja myrkkyboxi ovat sen verran epäilyttäviä että tästä torpasta on paras häipyä? Katsellaan ja kuunnellaan...

Anonyymi kirjoitti...

Onpas sitkeä pikku hiirulainen. meillä on myös Atticin yläpuolella hiiri. Se ei ainakaan vielä ole ilmestynyt asuintiloihin, omaksi onnekseen...kerro sitten mikä siihen tepsi vai lähtikö se muille maille kun huomasi että sitä yritetään savustaa ulos:)

Sirkka kirjoitti...

Kiitos Onnitteluistasi, Ilo!

Kauniit asetelmat,!
En yhtään ihmettele, että hiirikin ihastelee...noh toivottavasti aikansa ja lähtee livokkaan häntä koipien välissä!
Täytyyhän sitä saada tärkeät yöunet nukuttua, ilman hajuhaittoja...!

Tsemppiä jahtiin!

Iitunen kirjoitti...

Meillä pyydystettiin hiirulainen loukulla jossa oli -piparia! Voimakas tuoksu houkuttelee, mutta laita tarpeeks iso pala eikä murusia.. Liian pienet palat ainakin meidän hiiri osas käydä napsimassa loukkuuntumatta..